Arviossa Puppa J: Lasitimanttei – Kaamoksen keskellä kelpaa kuunnella lauluja kesäisistä pilvistä

”Lasitimanttei vie Puppa J:tä kohti valtavirtaa. Bommitommin tuottamilla raidoilla edellisten levyjen kokeilevuus karsiutuu minimiin. Hintana radioystävällisyydestä on kliinisyys, joka rasittaa albumia kautta linjan”, kirjoittaa Samuli Launonen arviossaan.

Arvio on julkaistu Rumbassa 10/14.

Puppa J: Lasitimanttei
KHY Suomen Musiikki

Reggae-hippi kääntyy kohti valtavirtaa.

Puppa J on karsinut musiikistaan ylimääräiset hörsellykset. Lasitimanttei on kompaktimpi ja sliipatumpi kokonaisuus kuin reggae-artistin aiemmat soololevyt Oi aikoja! (2009) ja Kiveliö kutsuu (2012). Hän myös laulaa itsevarmemmin kuin koskaan: päälleliimattu jamaikalaisintonaatio on poissa.

Lasitimanttei vie Puppa J:tä kohti valtavirtaa. Bommitommin tuottamilla raidoilla edellisten levyjen kokeilevuus karsiutuu minimiin. Hintana radioystävällisyydestä on kliinisyys, joka rasittaa albumia kautta linjan.

Aiheet ovat samoja kuin edellisillä levyillä: naurukessu, kapitalismin kauhut, maailman avaruus ja haluttomuus elää oravanpyörässä. Puppa J:n itseironinen kosketus arkeen on hänen tavaramerkkinsä, ja se värittää varsinkin Myöhässä taas -rallia.

Särmättömästä yleisilmeestä huolimatta jämähtämistä karttava Puppamies-elämänfilosofia soi Lasitimanteilla raikkaana. Kaamoksen keskellä lämmittää kuunnella, kun hippi tunnelmoi kesäisistä pilvistä ja auringon kullasta.

Samuli Launonen