”Jos Suomessa olisi koulumaailman ulkopuolisiin sankareihin keskittyvä indie-elokuvakulttuuri, niin Pöllöt toimisi varmasti niille soundtrackina samalla tavalla kuin esimerkiksi Belle & Sebastian ojan tuolla puolen”, kirjoittaa Akseli Hiltunen arviossaan.
Arvio on julkaistu Rumbassa 8/14.
Pöllöt: Pöllöt
Fonal
Lukuisten eri indiebändien kuten Barry Andrewsin Diskon ja Lau Naun jäsenistä koostuva Pöllöt esittää debyytillään näennäistä naivismia edesmenneen Karkkiautomaatin johtamalla tiellä. Kokonaisuus koristellaan Gösta Sundqvistin lakonisella huumorilla. Yhtyeen soitto on varmaa, sovitukset harkittuja ja kappaleissa on iskusävelmien vikaa.
Tenavat-piirtäjä Charles M. Schultz joskus sanoi, ettei ole mehevämpää aihetta kuin epäonninen rakkaus. Edellä mainitulla teemalla Pöllöt onnistuu luomaan popkappaleitaan kiitettävällä arvosanalla. Näennäinen höpsöys kätkee taakseen epävarmuuden ja ahdistuksen, jota jokainen meistä kantaa joskus sisällään.
Jos Suomessa olisi koulumaailman ulkopuolisiin sankareihin keskittyvä indie-elokuvakulttuuri, niin Pöllöt toimisi varmasti niille soundtrackina samalla tavalla kuin esimerkiksi Belle & Sebastian ojan tuolla puolen. Pöllöjen debyyttiä voi suositella varauksetta kaikille utuisille runotytöille ja -pojille.
Akseli Hiltunen