Asa & Toverit – Via Karelia

Ollos huoleton, poikas valveil on! Tällä kertaa Runon ja Rajan tiellä reissaava Asa on jättäytynyt folk-runoilijasta enemmänkin

viiltävän kommentaattorin asemaan. Hänet voi tulkita joko äärikyyniseksi tai loisteliaan sarkastiseksi. Riippuen täysin kuuntelijan maailmankuvasta.

Kehitystä on tapahtunut. Loppuasukas-levyyn verrattuna lyriikat ovat edelleen Asan tyylille ominaisen kryptisiä, mutta Via Karelian selkeä punch-maisuus saa ne avautumaan entistä paremmin.

Aseistakieltäytyjäliiton julkaisema Via Karelia ei ole hyökkäys suomalaisuutta vastaan. Se on kärkevä katsaus sen henkiseen tilaan. Asa & Toverit pysäyttävät taitavien kielikuvien avulla miettimään sitä, kuinka vahvasti viime vuosisadan sotien kautta muovautunut kansallinen identiteetti meillä on ja kuinka tuon aikakauden traumat ohjailevat ajatteluamme jo yli kolmannen sukupolven.

Via Karelia herättelee myös miettimään kotimaisen puoluepolitiikan vaihtoehdottomuutta ja sen julkisivujen takana ammottavaa arvotyhjiötä. Vasemmistoliitto kosiskeli miestä kunnallisvaaliehdokkaaksi, mutta tämä kieltäytyi lähtemästä ”ammattihymyilijöiden” matkaan.

Asa olisi helppo niputtaa punavihreiden riveihin, mutta miten on selitettävissä että levyn EU-kriittisyydessä on kaikuja jopa Timo Soinin retoriikasta? Tai että hän on todennut tiukan paikan tullessa lähtevänsä rintamalle, eikä hänellä ole mitään periaatteellista metsästystä vastaan? Todellisen ajattelijan ja oman tien kulkijan tunnistaa juuri tästä. Jos asiat tuntuvat olevan ristiriitaisia, se johtuu siitä, että elämä on.

Toverit eivät jää levyllä Asan varjoon. Luottovierailijat kuten Davo, Julma Henri ja solisti Joska Josafat, antavat erinomaiset taidonnäytteet. Kuten myös Tommishock, sekä vanhat lafkatoverit Fintelligens ja Jussi Valuutta, joista jälkimmäinen on vuosien hiljaiselon jälkeen kehittynyt huimasti.

Ehkä herra Alanko oli oikeassa sanoessaan, että suomalaisen lauletun lyriikan terävin kärki löytyy näinä aikoina kotimaisen rapin, ei rockin parista.