Hipit vs. Ihmiskunta 1–1
Atlantan mustahuulet soittavat ”kukkapunkia”, joka imee kaiken sisältönsä 1960-luvun tötsyhuuruista.
Bändi lainaa surutta 13th Floor Elevatorsia, The Velvet Undergroundia ja lukemattomia kulttihelmiä, mutta ei yllä aivan yhtä viekoittelevaan pastissiin kuin The Make-Up tai Brian Jonestown Massacre parhaimmillaan.
200 Million Thousandin kappaleista noin puolet kuulostaa ihmisraunioiden ihmisraunioille tekemiltä. Trapped in a Basement ja I Saw God edustavat arvotonta happohippipaskaa kauhistuttavimmillaan.
Toisaalta: ajoittainen surkeus ja villit rönsyt kuuluu yhtä erottamattomasti Black Lipsin musiikkiin kuin lamaannuttava tempo Volter Kilven romaanehin. Annetaan siis kaikkien kukkien kukkia, ja keskitytään herkkuihin.
Take My Heart ja Again & Again eivät häpeä Dead Moonin tähtihetkille, ja Body Combatissa on nimensä veroista ruutia. Todellisen yllätyksen tarjoaa kuitenkin Drop I Hold, joka kuulostaa varhaiselta Wu-Tang Clanilta!