Kelpo southern-rockia hellästi raskaammalla kädellä.
Toisella levyllään Kentuckyn nuorten miesten nelikko kuulostaa tanakalta, aikuiselta, tervehenkiseltä ja perin amerikkalaiselta. Jenkkitatsi kuuluu tanakassa hardrock-mäiskeessä Lynyrd Skynyrdin perinnön kunnioittamisena. Onneksi bändi pysyttelee erossa pahimmasta punaniskamäyhäämisestä sekä selkeimmistä metalli- ja grunge-vaikutteista. Mieleen tulee astetta riuskempi Aerosmith tai Raging Slab.
Bändin soitto on todella rullaavaa ja kaikin puolin miellyttävää kuultavaa. Laulaja Chris Robertson kuulostaa ikäistään vanhemmalta, ja hänen resuiseen päin kallistuva äänensä muistuttaa mukavasti Steven Tylerin ääntelyä.
Albumilla on liuta mainioita biisejä, joiden tunnelma on korkealla. Vaikka levyn slovaritkin ovat peruskauraa, on tunnustettava, että herkässä mielentilassa Things My Father Said herahdutti tipan linssiin. Materiaalin määrää olisi silti kannattanut rajata, 13 kappaleeseen kun mahtuu väistämättä jokunen turhakin rallatus.