Yhteispohjoismainen täsmärock ei kuole koskaan!
Glueciferin raunioista on noussut Captain Poonin johdolla uusi toimintarockin johtotähti, joka perinee pohjoismaiden johtotähden osan nyt, kun The Hellacopters on pistämässä hanskat tiskiin. Tyylilaji on se sama, kyllä te tiedätte: silkkaa pässinlihaa koko paketti.
Toki pinnan alta löytyy hienoviritteisempää kommentoitavaa. Matkan varrella on opittu kaikenlaista: soitto soi tyylikkään vähäeleisesti, laulussa on karismaa, melodioita löytyy.
Bloodlights ei ole niin seiskariretro kuin Hellacopters, vaan tarkemmin kuultuna löytyy jonkin verran Australian bändien hajujälkiä, kuten hienoisia Radio Birdman- ja Lime Spiders -kaikuja. Välillä taas mennään Motörhead-vaihteella, mistä esimerkkinä etenkin Addiction-biisi.
Nämä pienet asiat saavat ainakin viiden hyvän biisin lisäksi debyytin kuulostamaan ilmavalta ja vaihtelevalta. Tyylilajia usein vaivannut puuduttavuus onnistutaan lähes kokonaan välttämään, mikä on jo sinällään neljän tähden arvoinen saavutus.