Ihmemiehen musiikkia.
Bonnie ”Prince” Billy on ihmemies. Ei kuitenkaan MacGyverin ”linkkarilla kaikki selviää” -tyyliin, vaan lähinnä tavalla, jolla lähikaupan kulmilla pyörivä itsekseen puhuva tyyppi herättää huomiota.
Spede Pasaselta näyttävä Will Oldham on tehnyt musiikkia vaihtelevilla nimillä 1990-luvun alusta lähtien, mutta Bonnie ”Prince” Billynä hän on malttanut musisoida jo vuosikymmenen ajan. Koska tämä on kulttimaineeseen nousseen multitaiteilijan hengentuotos, kesken kaiken mukaan tulevan kuuntelijan voi olla vaikea ymmärtää Lie Down in the Lightin sisältämää neroutta, jos sieltä sellaista löytyykään. Levy kuulostaa äkkiseltään melko puhtaalta amerikkalaiselta folkilta, joka ei haikeutta vahvempia tunteita herätä.
Helppoon kappalerakenteeseen ja hempeään sointiin nähden sanoitukset ovat paikoin melko vaikeaselkoisia. Ashley Webberin lauluääni tasapainottaa muutamissa kappaleissa tervehdyttävästi Oldhamin yksinäistä tulkintaa. Suuria koho- tai kiinnekohtia levyltä ei löydy, mutta kuten mies itse laulaa, ”there’s a time to sing these things / and a time to have it sung”.