Maailman sympaattisin yhtye
Mikäli radiolegenda John Peelillä (rip) on ollut tapana kieriskellä rauhattomasti haudassaan, moinen touhu loppuu viimeistään Brakesin Touchdown-albumin myötä.
Electric Soft Paraden Whiten veljesten ja British Sea Powerin entisen kosketinsoittajan Eamon Hamiltonin bändin kolmosalbumi sisältää kaikki Peel-musiikin tunnusmerkit: aseistariisuvan tee se itse -meiningin, äärettömän melodisuuden, suloisen nokkeluuden ja kaupallista menestystä kohtaan tunnetun täydellisen välinpitämättömyyden.
Touchdownilla Brakes on parhaimmillaan siteeratessaan 1990-luvun alun surinarockia. Crush on You ja Do You Feel the Same? tuovat mieleen Lemonheadsin tai Nirvanan grungepopin, kun taas Red Rag ja Ancient Mysteries viittaavat AC Acousticsin ja Usurei Yatsuran kaltaisiin unohdettuihin suuruuksiin.
Jos maailman parhaan bändin titteli myönnettäisiin sympatiapisteiden perusteella, Brakes olisi The Beatles. Sympatiapisteet eivät kuitenkaan aivan riitä.
Touchdownin kappaleista vain muutama yltää yhtyeen aikaisemman tuotannon parhaiden kappaleiden, kuten hipstereitä mollaavan Heard About Your Bandin tai Jumalan ja Saatanan välistä korttipeliä kuvaavan Cease and Desistin tasolle.
Pisteet silti Why Tell the Truthin säkeelle, jossa Eamon Hamilton perustelee loppahuulisuuttaan: ”Beer helps the cigarettes to go down”.