Juha Wakonen tarkasti, onko Alexi Laihon ryhmällä vielä kahdeksannella levyllään panoksia lippaassa. Kyllähän sieltä jokunen kuti löytyi.
Teksti: Juha Wakonen, kuva: Jarmo Katila
Children of Bodom: Halo of Blood
Nuclear Blast
Ei vanhene koskaan.
Metallimusiikin parissa genrekarsinoita tarkkaillaan usein ankaralla antaumuksella. Yhtyeet on luokiteltava joko sinne tai tänne, eikä lajityyppejä kampittavia kokeiluja välttämättä katsota hyvällä. Esikoislevystään Something Wildista (1997) asti Children of Bodom on onnistunut siinä, missä moni muu kaatuu omaan tylsään vesuriinsa. Bändi tekee mitä huvittaa. Ja tekee sen myös tyylikkäästi.
Äkäisesti kimpoilevan metallin ja tarttuvien melodioiden pettämätön yhdistelmä on ollut syy innostua Bodomista kerta toisensa jälkeen. Yhtye rikkoi toimivan muottinsa Blooddrunkilla (2008), joka luotti huomattavasti suoraviivaisempaan thrash-paukutukseen. Nyrkkiä heilui päin pläsiä myös Relentless Reckless Foreverilla (2011). Omia suosikkejani näistä levyistä ei tullut. Mutta nyt on viikate taas hiottu uuteen terään, ja huppumies tekee paluun Bodom-järven rannalle.
Askeleesta eteenpäin ei Halo of Bloodin kohdalla voi puhua. Soittotaito ja biiseihin käytetty dramatiikan taju ovat taas kerran omaa luokkaansa. Kyse on vain siitä, missä suhteessa melodiat ja sapekas äärimetalli kappaleissa kulloinkin ovat. Edellisillä levyillä rynnittiin tasapaksusti suoraan päälle, mutta uutukainen käynnistyy Waste of Skinillä, joka annostelee heti ensipolkaisun jälkeen upeita melodioita. Sama meno jatkuu kautta koko levyn, vaikka esimerkiksi nimikkobiisi ryöpyttää blast beatin kera kuulijaa niin maan perkeleesti.
Yllätys tippuu kaiuttimista levyn puolivälin jälkeen. Dead Man’s Hand on You kuulostaa Children of Bodomin muuhun tuotantoon verrattuna lähes balladilta, vaikka kertosäkeessä puhtaat kitarat luikkivat pakoon särövallia ja Alexi Laihon huutolaulua. Kappale on tervetullut hengähdystauko kiivaaseen nujakointiin, vaikka se edustaa levyn heikointa antia.
Halo of Blood on jälleen napakka suoritus tekijältään. Monipuolisten sävellysten, korkealta ja kovaa kiitävien kiippareiden ja hienojen melodiakulkujen ansiosta se nojaa tukevasti yhtyeen ensimmäisten levyjen tunnelmiin. Mukaan ympätystä Twin Peaks -samplesta saa lisäpisteen puolikkaan.
Arvio on julkaistu Rumbassa 5/13. Kuuntele levy Spotifyssa.