Grunge ja r&b ne yhteen sopiii – tai sitten ei
En ole ainoa, jonka ensireaktio r&b-velho Timbalandin tuottamasta Screamista on ällistynyt ”vittu mitä paskaa” -tuohtumus. Sen seurauksena jopa koko levyhyllyn Cornell-tuotanto Soundgardenista Audioslaveen on vaarassa joutua roviolle. Siltä kuitenkin vältytään, koska miehen kolmas sooloalbumi ei ole läpeensä kammottava. Jumppaavaan tuotantoonkin ihme kyllä tottuu.
Levyn sekava alkuviisikko aiheuttaa pahimman närästyksen. Loppupuolella Timbaland päästää hiljalleen biisit enemmän esille ja juoni selkenee. Kun kuorrutus ja tuotantokikkailu on hillitympää, joukosta paljastuu useampiakin kelvollisia esityksiä, jopa melko selväpiirteisessä kitararock-muodossa. Vaikka osa biiseistä on täyttä huttua, muutamassakin kappaleessa ilmenee edelleen Cornellin sävelkynän oiva terä.
Scream on taiteellisesti hullunrohkea mutta edellislevyn hailakan aikuisrockin jälkeen tarpeellinen uraliike. Vaikka monet Cornell-fanit varmasti tämän perusteella närkästyvät, itse taivun pitämään Screamia kaikista musiikillista loukkauksistaan huolimatta vähintäänkin kiinnostavana, paikoitellen jopa hyvänä levynä. Vuoden äimistyttäjä -palkinnon se saa joka tapauksessa