CSS – The Donkey

Brassipopparit jatkavat juhlia riffipuurolla.

Brasilialaisen CSS:n esikoislevy Cansei de Ser Sexy (2006) oli nousuhumalan juhlaa. Se oli yllätyshitti. Aivan yllättäen sambamaasta saapui yhtye, joka teki ilahduttavan tanssittavaa indiepoppia.

Haluatko juoda vähän alkoholia, bändi kysyi ja mikäs siinä kun syntsat soivat kivasti ja basso pumppasi. Kuusikkoa kiinnosti juhliminen, pussailu ja populaarikulttuurin kanssa flirttailu. Keulakuva Lovefoxxx onnistui kiemurtelemaan lavalla uskottavasti kissa-asussa. Bändi vinkui ja porisi, muttei heille osannut ärsyyntyä, niin halinalleilta valokuvaamista rakastanut kuusikko näytti.

Kakkoslevy The Donkey on kuin toisen päivän kännit. Spontaania tunnelmaa ei saa enää takaisin. Mitä enemmän kaataa ainetta sisään, sitä äkäisempi ja surullisempi olo saa vallan. Vaikka levy alkaa äänekkäällä Jager Yoga -kappaleella, eivät nämä jekut nouse päähän.

En tiedä, onko bändin nimi toteuttanut itsensä. Cansei de Ser Sexy tarkoittaa suomeksi ”väsynyt olemaan seksikäs”. The Donkeylla brassit eivät laula seksistä, eivät laula Paris Hilton -nartusta, eivät laula portugaliksi, eivät ole enää suloisen hölmöjä.

Juhlimisesta, tanssimisesta ja juomisesta jauhetaan läpi levyn. Se on vain maineen ylläpitämistä. Laskuhumalasta vihjaa myös basisti Iracema Trevisan lähteminen bändistä keväällä.

On hankala uskoa, että levy kestää alle 40 minuuttia. Kitarat junnaavat, ja kaikki debyytin ilmavuus on puristettu pois. Muutamassa kappaleessa on hetkittäisiä, ilahduttavia oivalluksia, mutta mitä tekee kymmenen sekunnin makealla sävelkululla, jos muu on riffipuuroa.

Yksi suuri ongelma on Lovefoxxxin tasapaksut lauluosuudet, joista ovat kadonneet yllätyskäänteet. Hän lallattelee viimeisessä kappaleessa Air Painterissa ”sing this song as loud as can be”. Vai niin! No miksi säkeessä mikrofoniin palaa aina unelias brassi?

Siinä missä joka toinen kappale debyytillä olisi kelvannut singleksi, The Donkeyn laarit ovat jo nyt tyhjät. Ensimmäinen single Rat Is Dead (Rage) rämpyttää geneeristä kitarapoppia. Kolmossingle Move todistaa tyylipuhtaana discobiisinä, missä CSS on vahvimmillaan.

Levyn koskettavimman kappaleen, kakkossinglen Left Behindin, on kirjoittanut bändin pääasiallinen biisintekijä, Super Marion näköinen Adriano Cintra. Rumpupallilta bassoon vaihtanut Cintra vertaa Helsinkiin jättämäänsä matkalaukkua surkeaan ihmissuhteeseen: ”A suitcase in Helsinki / Full of things I wanna set on fire / For I realize you’ve been lying.”

Ehkä kappaleeseen on tarttunut jotain pohjoismaalaisuutta, koska se tuo hetkittäin mieleen The Soundsin. Mutta eihän sekään ole positiivinen piirre!

+ • Helsinki mainitaan kaksi kertaa. • Levy on lyhyt.

• Sanoitukset koskettavat, noloushermoa. • Levy kuulostaa tasapaksulta kitarapopilta. • Suloinen sekoilu on kadonnut.