”Jos Free You Mind olisi bileet, niissä tanssittaisiin luultavasti äärimmäisen viileästi puolelta toiselle hytkyen, eikä kukaan kehtaisi edes nostaa käsiään ilmaan”, kirjoittaa Laura Korpikunnas arviossaan.
Teksti: Laura Korpikunnas
Cut Copy: Free Your Mind
Modular
Aussipoppareiden uusi, kapeampi paletti.
Mutta tuskin ovat ”Jaahas, samalla linjalla mennään” -tyyppiset ajatukset ehtineet muodostua, kun vastaan iskee aiempaa hyökkäävämpi klubipoljento. Vähitellen levyn nimibiisi pehmenee pumpuliseksi ääniviidakoksi, jossa kaikki tietävät viidakon lait: etnorummut ja naisäänen oh yeah -huudahdukset ovat sulassa sovussa.
Seuraavana kuultava We Are Explorers on kerrassaan erinomainen tanssibiisi, juuri se kappale, jonka toivoisi soivan illan ollessa parhaimmillaan. ”We are the people, we are here alone / We are explores when the beat goes on / We are on a journey to the morning sun / Together”, laulaa Whitford kiteyttäen bileiltojen olemuksen. Sillä niitähän me seuraa etsiessämme olemme, tutkimusmatkailijoita. Tutkimusmatkailijoita klubien tanssilattioilla euforian ja sinisen savun kietoutuessa ympärille.
Aiempien levyjen tapaan Free Your Mind on rytmitetty eri osioihin välisoittojen avulla. Ne tukevat kappaleita onnistuen päätehtävässään, fiiliksen nostattamisessa, mutta osiot tuntuvat toisistaan irrallisilta. Kenties tarkoituksellisesti, mutta häiritsevästi.
Aivan kuin levy olisi jaettu kahtia: puolivälissä tanssijalka alkaa väsyä ja tunnelma väljähtyä. Loistavan alun jälkeen esimerkiksi Dark Corners, Mountain Tops kuulostaa sangen valjulta ja Walking in the Sky jo hoilotukselta.
Levy on edeltäjiään kliinisempi, ja esimerkiksi In Ghost Coloursia (2008) värittänyt leikkisyys on tipotiessään. Jos Free You Mind olisi bileet, niissä tanssittaisiin luultavasti äärimmäisen viileästi puolelta toiselle hytkyen, eikä kukaan kehtaisi edes nostaa käsiään ilmaan.
Mutta kuten hipsteritkin tietävät syvällä sisimmässään, äärimmäinen viileys on lopulta aika tylsää.
Arvio on julkaistu Rumbassa 11/13.