Työläispsykedelian veteraanit laittavat peliin kaiken osaamisensa
Doves on Kingdom of Rustin myötä vasta neljän levyn ikäinen yhtye, mutta kolmikkoon on jo pitkään suhtauduttu brittipopin vanhempina valtiomiehinä. Jimi Goodwin ja kaksosveljekset Jez ja Andy Williams ovat liki nelikymppisiä, mutta Dovesin yllä leijuva kokemuksen ja oman arvonsa tuntemisen aura ei selity pelkästään sillä.
Salaisuus piilee siinä, kuinka loppuun asti harkittua Dovesin musiikki ja kaikki sen ympärillä on. Kingdom of Rust ei sisällä yhtä ilmeisiä singlejä kuin yhtyeen edelliset albumit, mutta jokainen levyn yhdestätoista kappaleesta pursuaa mielikuvituksellisia ääni-ideoita ja hienovaraisia melodisia yksityiskohtia.
Kansivihon mustavalkoiset kuvat kaivosteollisuudesta ja etukannen räiskyvät kipinät tiivistävät hyvin toisen syyn Dovesin loistavuuteen. Ketkään muut eivät ole naittaneet yhtä saumattomasti hiilenharmaata pohjoisenglantilaista melankoliaa ja elektronisen tanssimusiikin euforiaa. Syntetisaattorimeressä uiva avauskappale Jetstream ja sitä seuraava folkahtava nimiraita tuskin mahtuisivat rinta rinnan yhdenkään toisen yhtyeen levylle yhtä sopuisasti.