Dylan Jakob – Seeing Things

18.06.2008

Poika peruuttelee isä-Bobin jalanjäljissä ja vaihtaa sähköisen akustiseen.

Jakob Dylania on yleensä pidetty poikkeuksena, joka vahvistaa säännön. Harvassa on se legendaarisen artistin jälkikasvu, joka on kyennyt rakentamaan edes jonkinlaisen uran kuuluisan vanhemman varjossa, saati sitten ylittämään isän saavutukset levylistoilla.

Jakob Dylanin luotsaaman The Wallflowersin ykköshitistä One Headlight on kuitenkin kulunut jo yli kymmenen vuotta, ja lupaavasti alkanut ura on ajautunut viime levyillä MOR-suohon, jotka ovat kaukana debyytin raukeista The Band. ja Grateful Dead -sävyistä.

No, akustinen kitara käteen ja Woodstockiiin miettimään, niin isäkin teki. Ja hyvin toimii resepti nytkin. Sillä erotuksella, ettei Jakob viittaa niinkään 20-luvun bluesiin, vaan modernimpaan akustiseen musiikkiin. Rick Rubinin hieman kuluneella reseptillään tuottama lopputulos on lähempänä Chris Cornellia kuin Gus Cannonia, jos tiedätte mitä tarkoitan.

Kun sanoitukset osuvat omaan nilkkaan, kuten levyn päättävällä hienolla kappaleella The End of the Telescope, Dylan on lähellä sukunimensä vaatimaa tasoa. Huonoimmillaankin mies on reippaasti keskitasoa parempi. Pakollinen sotaa käsittelevä kappalekin, War Is Kind, lähestyy aihetta odottamattomasta suunnasta. Vanhemmat fanit tunnistanevat myös isän hahmon kappaleesta On Up the Mountain, jossa Jakob pelailee Bobin kappaleilla. Eräänlainen Forever Young toisesta suunnasta, siis.

Lisää luettavaa