Amerikan punaniskaisimpaan yhtyeeseen on tarttunut kunnianhimoa.
Voiko yhtye, jolle Axl Rose antoi kenkää Guns N' Rosesin kiertueen lämmittelijän paikalta, olla läpeensä paha? Ei tietenkään. Eagles of Death Metal tekee puupäisyydestä taidetta. Omalla tavallaan se on maailman paras bändi.
Jesse ”The Devil” Hughes ja Josh ”Baby Duck” Homme ovat harrastaneet punaniskaista boogie-terapiaansa nyt kolmen albumin verran. Tässä tapauksessa (sovinisti)sika vain parantaa juoksuaan.
Heart On naittaa southern rockia glamiin ja monotoniseen robottirockiin mahdottoman mehukkaasti. Takakenoiset Rollari-riffit, ryskyvät Glitter-rytmit ja Hughesin falsetissa luikauttamat törkeydet vievät mukanaan. Lopputulosta ei voi kuin ihastella suu typerässä virneessä.
Eagles of Death Metal -albumeilta on perinteisesti jäänyt elämään vain biisi tai pari. Nyt ääliöpisteet kerää Canned Heatin hengessä nakuttava Wannabe in LA.
Raukeankaunis Now I'm a Fool ja upeasoundinen Prissy Prancin kuitenkin vihjaavat, että myös Eagles of Death Metalin musiikkiin on hiipimässä sitä kunnianhimoa ja monipuolisuutta, joka tekee Josh Hommen pääbändistä, viime ajat alavireisesti soineesta Queens of the Stone Agesta, niin nerokkaan.