Mitähän helvettiä tämänkin päräyttelyn on oikein tarkoitus olla?
Ennakkoon tämä jo jotakuinkin kolmanteen levyynsä ennättänyt japanilaiskokoonpano sai herätettyä melkoisen mielenkiinnon Death Angel -paidoilla sekä yhtyeeseen liitetyillä viitebändeillä ja railakkaaksi kuvatulla meiningillä.
Transworld Ultra Rockin kuulemisen jälkeen kiinnostus laantuu varsin nopeasti. Juuri Suomessa käyneen kolmikon pörisevä garagerock on omituista tömpsyttelyä, jossa jokin elementti on koko ajan vähän kummallisessa kulmassa muihin nähden.
Avausbiisissä I Can’t Hear You rumpali tuntuu soittavan muun bändin kanssa aivan eri biisiä. Muutenkin homma huojuu hämmentävästi läpi levyn. Biisit ovat kyllä sinällään ihan jouhevaa autotallirymistelyä, mutteivät millään lailla muistamisen arvoisia. Toisinaan ne vielä suorastaan tuhotaan jollakin käsittämättömällä jodlailulla. Sanoitukset, silloin kun ne englanniksi ilmaistaan, ovat aivan järjetöntä diibadaabaa.
Edellä mainitut seikat tietenkin voidaan kirkasotsaisten mielissä lukea juuri niiksi ”ihaniksi” ja ”just hyviksi” ominaisuuksiksi, jotka tekevät tästä ”parasta musaa ikinä”. Tuhansia levyjä kuunnellut ja armotta kyynistynyt jäärä sen sijaan tunnistaa levystä vain ilomielisen meiningin ja All My Music -biisin jännän fiiliksen, muttei oikeastaan mitään muuta maininnan arvoista. Hermostuttavaa ja perin turhaa lousketta.