Perushyvä pettymys
Suomalaisen folkmetallin laadukkuus saa silmäkulmat kostumaan isänmaanylpeydestä. Onhan se komeaa, kun turisakset, moonsorrowit, ensiferumit sun muut luuttuavat pöytää ulkomaalaisilla kollegoillaan. Eikä olla edes todellinen viikinkikansa. Ei hullumpi suoritus.
Pelkkä rautainen ammattitaito ei alalla kuitenkaan kuitenkaan riitä. Pillipiipari-heavy on niin koluttu genre, että vaaditaan harvinaisen terävää sävellyskynää, jotta Patakakkosen tunnari voitaisiin esittää vielä mielenkiintoisena variaationa.
From Afarilla ei tähän ylletä. Albumi pullistelee suureellisia sovituksia ja viikinkikuoroja parinkin Conan-leffan tarpeisiin, mutta niiden takana piilevät kappaleet ovat perussettiä.
Kovin irtiotto kuullaan, kun Stone Cold Metal kääntyy yllättäen rekkamiescountryksi. Saksalaisyleisön hörähtelyn kuulee tänne asti. Folk metal tarvitsisi kipeästi uusia ideoita ja niiden myötä uusiksi merkkipaaluiksi nousevia levyjä. Ensiferumilla voisi rahkeet riittää tällaisen tekemiseen, mutta tällä erää ei irtoa.