Muotovaliota vaihtoehtorockia vanhalla kaavalla.
Viiden vuoden paussi ei tunnu tehneen Filterille ihmeitä eikä sen puoleen hallaakaan. Anthems for the Damned kuulostaa siltä kuin se olisi äänitetty samoissa sessioissa sekä Title of Recordin (1999) ja The Amalgamutin (2002) kanssa. Siis pirun hyvältä mutta perin yllätyksettömältä. Vaan jos kaipaa lisää samaa laatutavaraa, sitä levyltä kyllä liikenee, kuten liitävä johtobiisi Soldiers of Misfortune antaa ymmärtää.
Kitaristilaulaja Richard Patrickin aivolapsen voimana ovat aina olleet äärimmäisen taidokkaasti rikkaista melodioista kudotut rockbiisit, joissa on juuri sopivassa suhteessa ankaraa, enemmän tai vähemmän industriaalisesti sätkivää metallista räiskettä sekä maailmojasyleilevää taivaanrannanmaalailurockia.
Nytkin mielleyhtymät ponnahtelevat U2:sta Ministryyn ja Patrickin muinaiseen työnantajaan, Nine Inch Nailsiin. Oman soundinsa muotoillut bändi kuulostaa kuitenkin itseltään – jopa taantumuksellisen tuntuisesti.
Biiseissä tai otteessa ei sinällään ole valittamista, ja kiekko on varmasti antoisaa kuultavaa, jos bändin aiempaa tuotantoa ei ole kalunnut luuhun asti. Näin iskevää ulosantia ja ansiokkaita sävellyksiä on pakko luonnehtia vähintään hyväksi kamaksi.