Vuoden hauskin levy.
Flight of the Conchords on HBO:n komediasarja, jossa kaksi uusiseelantilaista indiemuusikkoa, omilla nimillään esiintyvät Bret McKenzie ja Jemaine Clement, yrittävät breikata Yhdysvaltain markkinoille. Tukenaan heillä on toivoton manageri, suurlähetystössä työskentelevä Murray, ja yksi fani, yliseksuaalinen stalker-painajainen Mel.
Sarja on Office-sukupolven lapsi: sosiaalisten tilanteiden mahdottomuus ja vaivaannuttavat hiljaisuudet ovat huumorin ydinmehua.
Flight of the Conchords on suhteellisen hauska sarja, mutta ilman joka jaksossa kuultavia musiikkiesityksiä siitä tuskin olisi tullut yhtä suosittua. Ensimmäisen tuotantokauden parhaat pop-pastissit niputtava albumi debytoikin USA:n albumilistalla peräti kolmantena.
Inner City Pressure on nerokas, sekä tekstinsä että West End Girls -henkisen soundimaailmansa puolesta tarkkanäköinen Pet Shop Boys -tribuutti: ”No one cares, no one symphatizes/ you just stay home, and play synthesizers”.
Business Time on puolestaan ihailtavan niljakas panoballadi, joka pudottaa jo avaussäkeillään: ”Girl, tonight we’re gonna make love / You know how I know, baby? / ‘cause it’s Wednesday”.
Levyn kruunaa uljas Bowie-pastissi Bowie, joka niputtaa kolmeen minuuttiin muun muassa Space Oddityn, Jean Genien, Let’s Dancen ja Famen. Osansa saavat myös Gainsbourg, Prince, OutKast ja Radiohead, jonka Fitter Happierista tuttu tietokoneääni kruunaa robottien maailmanvalloituksesta kertovan Robots-kappaleen.