Brittiyhtyeen esikoinen nykii muttei kompastu.
Matemaattisella tarkkuudella soitettua insinöörirockia uuden aallon kuvioihin yhdistelevä Foals julkaisee debyyttilevynsä suhdanteessa, jossa nykivät kitarariffit, takapotkua hakkaavat hi-hatit ja huutavat mieslaulajat ovat yhtä kovassa kurssissa kuin asuntojen hinnat Yhdysvalloissa. Vaikka Foalsin musiikkityyli on kokenut aikamoisen inflaation viime vuosina, yhtyettä ei tohdi syyttää. Siinä määrin taidokkaasti tehty levy Antidotes on.
Parasta oxfordilaisyhtyeen debyytissä on albumikokonaisuuden läpi kantava yleistunnelma, joka on rakennettu yliluonnollisen kuulaasti soivilla kitaroilla, yllättäen äänikuvaan kantautuvilla puhaltimilla ja mekaanisesti jauhavan rytmiryhmän lihaksistolla.
Cassius-single viestii yliyrittämisestä, mutta sitä levyllä seuraavat Red Socks Pugie, Olympic Airways ja Electric Bloom olisivat kotonaan vaikkapa Bloc Partyn Silent Alarmilla. Yhtyeen soittotaito ja taju tunnelmien päälle on sitä luokkaa, että jahka seuraava trendiaalto pyyhkäisee yli Britannian, nämä varsat pääsevät vasta kunnolla vauhtiin pilttuustaan.