Arviossa Gerard Way: Hesitant Alien – Retrofuturistinen punatukka pärjää myös omillaan

”Hesitant Alien yhdistelee kaikenlaisia vaihtoehtotyylejä 1960-luvulta tähän päivään, aina postpunkista brittipoppiin ja glamiin. Soundi on röyhkeän tahmainen, ja laulu soi instrumenttina muiden joukossa”, kirjoittaa Samuli Launonen arviossaan.

Arvio on julkaistu Rumbassa 10/14.

Gerard Way: Hesitant Alien
Reprise

Vaihtoehtoidolin saumaton soolo.

Gerard Way karistaa soolodebyytillään viimeisetkin rippeet emorockarin imagosta, jonka hän sai My Chemical Romancen keulakuvana. Way on aina luonut musiikkinsa ympärille visuaalisia maailmoja ja uudistanut olemustaan kuin Bowie ja Madonna villeimmillään. Hänen uusin reinkartaationsa on retrofuturistinen punatukka, joka esiintyy myös levyn rinnalla julkaistuissa ”intergalaktisissa” YouTube-videoissa. Näin harkitut kokonaispaketit ovat meidän päivinämme kulttuuriteko.

Albumi yhdistelee kaikenlaisia vaihtoehtotyylejä 1960-luvulta tähän päivään, aina postpunkista brittipoppiin ja glamiin. Soundi on röyhkeän tahmainen, ja laulu soi instrumenttina muiden joukossa.

Way hillitsee My Chemical Romancen aikaista bombastista teatraalisuuttaan mutta ei tingi tärkeimmästä avustaan, veitsenterävästä melodiakynästä. Kertosäkeet kaikuvat ilmavina ja tarttuvat kertalaakista.

Yksittäisistä raidoista etenkin Drugstore Perfume on klassikko syntyessään, mutta ennen kaikkea Hesitant Alien on saumaton ja tyylikäs albumikokonaisuus.

Samuli Launonen