Älykästä, huoletonta ja hauskaa tanssimusaa
Arvostelin joskus kuutisen vuotta sitten Ghislain Poirierin levyn Sous le manguier, jolta löytyi tuolloin hyvässä huudossa ollutta älykköhenkistä minimaaliteknoa dub-bassoilla. Levystä jäi älyllinen, ahdistunut ja vähän pitkästyttävä vaikutelma.
Kuuden vuoden aikana Poirier tuntuu päässeen paremmin sinuiksi itsensä kanssa, sillä tuore No Ground Under on täynnä rennon innokasta bilemusaa muodikkailla dancehall-viboilla. Ei Poirieria opportunistiksi tarvitse kuitenkaan syyttää, kun tämä näin luontevasti kytkeytyy samaan jamaikalais-englantilaiseen rytmimusiikin traditioon, jota vuosituhannen alun tuotanto vain lähestyi eri kulmasta.
Brittiläiseen duunariangstiin verrattuna tunnelma on tässä samastuttavan keskiluokkainen. Vapautuneen nörtin riemulla Poirier sekoittaa rytmiin mukaan soundeja vanhoista kotitietokoneista ja 90-lukulaisesta dancesta, eikä kuitenkaan sorru post-ironiseen kreisibailaukseen. Enintään levyssä häiritsee tietty näsäviisaus, joka sekin on paheena näennäisviileyttä paljon paljaampi ja sympaattisempi.
Lähtisin kuitenkin siitä, että kriittisen kriitikon kotikuuntelussa kypsytellyt viisastelut osuvat aina harhaan kun kyse on tanssimusiikista. Ja tämän levyn bassot kulkevat kyllin alhaalla puskeakseen lantion välttämättä liikkeeseen, eivätkä silti koskaan laskeudu niin alas, että sulkijalihaksen toimintaan tulisi häiriöitä. Saati että maa murentuisi jalkojen alta, missä mielessä levyn nimi on vähän fuulaa.