Muikeaa tusina-electronicaa.
Happy Go Luckyn electronica on siinä määrin muikeaa tavaraa, että Fellow valittiin YleX:n viikon levyksi vuodenvaihteessa. Hyvä niin, sillä yhtyeen ilmaisussa on paljon hyvää ja kaunista. Välillä liikutaan Lambin ikimuistoisen Cotton Woolin linjoilla, välillä mieleen tulevat Björk ja Róisín Murphy.
Kolikon kääntöpuoli on, jälleen kerran, omaperäisyyden ja biisikärkien puute. Osaaminen on ohjelmoinneista lähtien periaatteessa moitteetonta, esittäminen samoin, mutta irtiottoa perusmateriaalista ei saada aikaiseksi. Mielenkiintoiset sävellykselliset, sovitukselliset tai äänimaisemalliset poikkeusoivallukset puuttuvat.
Samoin ajanhenkisyyden kanssa on ongelmia. Lamb levytti edellä mainitun klassikkonsa vuonna 1995. Kolmetoista vuotta myöhemmin saman tarjoileminen on kuin olisi tarjonnut rautalankamusiikkia uusimpana uutena jytäkonserttiin matkaaville vuonna 1974.