Hyvällä maulla toteutettua kasarinostalgiaa.
Hardcore Superstarissa ei ole mitään hardcorea. Ruotsalaisbändin kuudes albumi on kunnianosoitus 80-luvun ruuhkatukkaheavylle ja glitterissä uitetulle sleazerockille. Jottei kokonaisuus lipsahtaisi liian campiksi, biisejä on terävöitetty Anthrax-tyylisillä kitarariffeillä.
Hardcore Superstar ei kuitenkaan ole läheskään yhtä maskuliininen kuin 80-luvun trash-idolinsa. Näiden poikien lähimmät vertailukohdat löytyvät sellaisista hardrock-kukoista kuin Faster Pussycat, Guns N’ Roses ja Mötley Crüe.
Hardcore Superstarin suurin vahvuus on siinä, ettei se missään vaiheessa ota itseään liian vakavasti. Dreamin’ in a Casket on genretietoinen mutta pilke silmäkulmassa etenevä albumi. Vaikka sävellykset hiihtelevät tuttuja ja turvallisia latuja, levyä kuuntelee ilman myötähäpeää tai rockpoliisi-defenssiä.
Niin ärsyttäviltä pelleiltä kuin nämä kaverit näyttävätkin, kyllä he ymmärtävät hardrockin ja hauskanpidon päälle.