Laukkabasistin tyttären levy seilaa kolkosta hoilauksesta pseudorankkuuteen.
Niinhän siinä sitten kävi, että Iron Maidenin jälkikasvukin alkoi levymuusikon taipaleensa. Steve Harrisin kuvankaunis tytär saa kyllä matkata vielä muutaman kilometrin, mikäli aikoo sorvata bensa-asemarockiaan muistettavampaan muotoon.
Laurenin debyyttilevy on tietysti imakoilla soundeilla kyllästetty, ja Harris esitellään reippaasti pintaan miksattuna. Mutta voi kuinka kumman puolitekoinen maku tästä jää, tarkastelipa kiekkoaan mistä kulmasta tahansa. Harris ei päästä kolhoa, sinänsä ”rockia” hoilaustaan koskaan vapaaseen lentoon.
Koska kappaleet eivät säe–kertosäe-säe-kaavassaan yllätyksiä esittele, räväkämmät laulusuoritukset voisivat tehdä kokonaisuudesta uskottavamman. Tällaisenaan Calm Before the Storm antaa vaikutelman kuin Harrisin bändi olisi etukäteen lämppäriaktiksi suunniteltu.
On siis harmillista, että Lauren Harrisin debyytti on ainoastaan pseudorankka tusina-albumi. Laurenin eduksi laskettakoon, että mimmistä aistii aidon tekemisen palon. Seuraavalla kerralla kenties?