Tanssittavan soundin siivittämänä ja Brädin Lämpöö-biisin vierailijana listoilla viihtynyt Lasse Mellberg kokeilee selvästikin erilaisia tyylejä. Tulevalta albumilta löytyy huhujen mukaan muun muassa akustista fiilistelyä.
MH: Kickstart-hitti oli juuri sellaista klubipopsoundia kuin pitää. Biisin nimikin tuli Examplelta. Pidän Redraman asenteesta. Hän tuntuu tekevän juuri sitä, mikä menee milloinkin kaupaksi. Se on suomalaisessa popilmastossa todella virkistävää.
TF: Tanssiraitojen jälkeen tässä on selvästi vähemmän hittipotentiaalia. Niistä aiemmista tuli ihan Flo Rida mieleen. Ja oli kiva kuulla tanssibiisejä joltain, joka osaa räpätä.
MH: Flo Ridan hitit menevät täysin kertosäkeiden ehdoilla, ja hän käyttää sampleja, jotka takuulla uppoavat yleisöön. Tämä on sen sijaan sillisalaatti.
TF: Joo, paljon pieniä jippoja meneillään, mikä pitää kyllä mielenkiinnon yllä hetken aikaa. Ydin kuitenkin häviää, ja biisi leviää käsiin.
MH: En ole vielä kuullut Redramalta ihan täysosumabiisiä. Hänellä on monta hyvää, jotka ovat kurottaneet sinne päin.
TF: Kiinnostavaa nähdä, mihin tämä popimpi linja johtaa. Onko Redramaa muuten yritetty viedä tosissaan ulkomaille?
MH: Eikö hän saanut jonkun Border Breaker -palkinnon joskus? Mutta oikeasti se olisi vähän kuin joku keksisi yhtäkkiä Britanniassa, että hei, ostetaan saksalaisen räppärin musaa. Ei sellaista tapahdu. Kyse ei ole siitä, etteikö Redrama tai esimerkiksi Gracias olisi hyvä, vaan siitä, että jokaisesta maasta ja kaupungista löytyy omat redramansa ja graciaksensa.
Slutwaven sanansaattajan toinen täyspitkä Warrior ilmestyy kuun lopussa ja houkuttelee popfaneja värikkäällä kannella, 1970-luvun rockvaikutteilla sekä timantinkovilla yhteistyökumppaneilla – muun muassa Iggy Pop on menossa mukana.
TF: Tässä häiritsee tietynlainen geneerisyys. Kertosäkeellä mennään varmasti radioaalloille, eikä säkeistöissä edes yritetä tehdä mitään muuta kuin vetää bailuräppiä.
MH: Kesha on kuin naispuolinen Flo Rida mutta selvästi persoonallisempi ja lähestyttävämpi. Sellainen luonnonlapsi.
TF: Olen itse asiassa haastatellut kumpaakin, Flo Rida oli itseään täynnä ja Keshan tarina, jolla häntä markkinoitiin, vaikutti hieman tekaistulta. Nyt kuitenkin Keshan hitit ovat ihmisten muistissa paremmin kuin se hänen esittämänsä hahmo.
MH: Hänen ensimmäisessä omassa hitissään Tik Tokissa oli myös hyvä tarina, jota pystyi seuraamaan säkeistöissä ja joka jäi mieleen. Se oli pophitiksi hyvin tarinankerronnallinen. Tässä sen sijaan ei ole mitään sellaista tarttumapintaa. Onneksi kertosäe on tosiaan aivan esimerkillinen.
TF: Ensimmäisellä kuuntelukerralla kertosäe ei auennut, mutta täytyy antaa tunnustusta melodiasta, joka on itse asiassa aika monisäikeinen.
MH: Biisissä on muutamia ongelmakohtia, mutta se ei haittaa, koska tällainen kappale elää nostatuksestaan eikä niitä heikompia osia edes muista. Viimeinen kosketus kappaleeseen on se, miten hyvin kertsi kohoaa.
TF: Muistuttaa Funin kappaleiden kertsejä kuoromaisuudellaan, mutta eihän se ole ihme, kun biisi on osin Nate Ruessin kirjoittama.
MH: Albumilla vierailee näköjään Iggy Pop. Kesha haluaa siis oikeasti tehdä jotain omaa. Kukaan ei vahingossa muiluta Iggy Popia albumilleen. Se, mihin asti Keshan lahjakkuus riittää, on sitten toinen juttu. Tästä biisistä menestys ei ainakaan jää kiinni.
Artikkeli on julkaistu Rumbassa 11/12.