Syyskauden ensimmäisessä numerossa tutkittiin Hittikaruselli-palstalla monenmoisten menijöiden tuotantoa.
Toimittanut: Teemu Fiilin, Jean Ransay, Saku Schildt
Kuva: Santtu Vainio (Teksti-TV 666)
Rumban 7/14 Hittikaruselli-palstalla päsmäröivät päätoimittaja Teemu Fiilin ja avustaja Jean Ramsay.
Teksti-TV 666: Sä et tuu enää koskaan takaisin
Kesän kuumin garage-motorik-yllättäjä on sinisellä vinyylille painetulla ep:llään debytoinut Teksti-TV 666, joka heitti yhden Flow-festivaalin kehutuimmista keikoista. Elokuun alussa ilmestyneeltä nimettömältä ep:ltä löytyvä Sä et tuu enää koskaan takaisin taas on hengästynyttä pop-garagea, jonka YleX valitsi julkaisunsa aikaan viikon tehobiisiksi.
TF: ”Tämä on näistä Teksti-TV:n kappaleista se, joka varmaan tulee soimaan radiossa. Hyvää poppiahan tämä on. Verrattuna hieman samansoundiseen ja hyvin läpilyöneeseen Pää Kiihin näiden sanoitukset eivät ole ihan niin nihilistisiä.”
JR: ”Niin, jos nyt sanoituksista saa mitään selvää tuon pörisevän ja kaikuisen särön takaa. Tuntuu toimivan enemmän musiikillisena elementtinä. Tällaista tyypillistä tyttöbändi-Ramones-poppiahan tämä on. Pappada-pappaadaa, tarttuva meno.”
TF: ”Se selittyy varmaan osittain sillä, että yhtyeen riveistä löytyy jäseniä muun muassa French Filmsistä (kitaristi ja taustalaulaja Johannes Leppänen).”
JR: ”Ai siksikö tätä on kritisoitu “YleX-garageksi”? No nyt ymmärrän, mikä joitain skeneintiaaneja vituttaa yhtyeessä.”
TF: ”Joo. Tosin YleX:llä taitaa olla nykyään aikamoiset paineet soittaa muutakin kun JVG:tä ja Sannia, ja siihen saumaanhan tämä istuu hyvin.”
JR: ”Ja ei siinä mitään väärää ole. Perushommathan tässä ovat kunnossa. Jos tällä saadaan yksikin teini kiinnostumaan garagesta ja krautista, niin sehän on vain hyvä asia. Kyllä minäkin jenkki-undergroundin löysin aikanaan R.E.M:in kautta. Molemmat peukut ilmaan vaan!”
Atomirotta: Aurinkoon
Notkean Rotan ja Rane ”Harri Jäntti” Raitsikan bändiprojekti, jonka ensimmäinen single äänestettiin Radio Helsingin kesähitiksi. Debyyttialbumi ilmestyy 7. marraskuuta Monsp-levymerkillä.
TF: ”Joku mainitsi jossain, että Atomirotta on tavallaan kotimainen Red Hot Chili Peppers.”
JR: ”Minä taas luin jostain internetin ihmemaasta, että ’Kid Rockia suomeks, tätä onkin odotettu!’ (naurua). Eihän toisaalta tämmöistä crossover-maateriaalia ole juurikaan tehty tässä maassa, ainakaan Pääkkösten jälkeen.”
TF: ”Niin, paitsi että onhan Notkea Rotta ollut sitä tavallaan koko uransa. Mutta tämä biisi ei olisi ollut emobändille missään nimessä mahdollinen, sillä tämä ei ole tarpeeksi räävitön.”
JR: ”Joo, aika sisäsiistin kuuloinen. Minua ei edes vituta tämä, en osaa ottaa tästä kierroksia mihinkään suuntaan. Tiedätkö muuten miltä tuo kertosäe kuulostaa: Eppu Normaalilta!”
TF: ”Totta!”
JR: ”Ehkä se on nuo alakuloiset mollisoinnut mikä sen tekee. Kaikenkaikkiaan pankkiryöstöineen hieman tämmönen Hey Joe -tyyppinen outlaw-balladi.”
TF: ”Tässä kuulee kyllä Ranen osaamisen: en tiedä olisiko Notkealle Rotalle tullut mieleen tehdä tuollaista sävellajin muutosta tossa c-osassa. Atomirotasta voi tulla ihan ilmiö. Huhujen mukaan saattaa olla peräti kaksi levyä tulossa. Mielenkiintoista kuulla mitä muuta sinne tulee.”
Black Lizard: Burning
Suomen Jesus & Mary Chainiksi haukuttu Black Lizard laajentaa palettiaan. Brian Jonestown Massacre -yhtyeen Anthony Newcomben tuottaman debyyttialbumin jälkeen yhtye sukeltaa yhä psykedeelisimpiin vesiin sitar-mausteisella kappaleella Burning. Se löytyy bändin uudelta, samannimiseltä ep:ltä.
TF: ”Olen laulumelodioista niin tarkka, että minulle on vaikeaa kuunnella tätä ilman mielleyhtymää Rolling Stonesin Satisfactionista.”
JR: ”Ai katsos, en huomannutkaan. Mutta tunnistan kyllä nyt kun sanot. Kyllä tämän päälle Satisfactionia voisi karaokessa vedellä. Tai toisin päin.”
TF: ”Mutta ei siinä mitään, hyvin tehtyä pastissiahan tämä on. Ihan saman kuuloisia bändejä on ollut 1960- ja 1990-luvuilla. Tästä kuulee että näillä kundeilla on juuri kaikki oikeat levyt levyhyllyssä.”
JR: ”Joo, levynkeräilijärokkia. varmaan siksi minä diggaankin tästä. Tämä tuo mukavasti uusia sävyjä Black Lizardin ilmeeseen. 12-kielinen akustinen on hyvä lisä, musiikillinen kudelma velloo kivasti paikoillaan. Hellepäivän paikallaanseisovaa ilmaa. Erittäin psykedeelinen meno.”
TF: ”Todella psykedeelinen. Sinä kuulet tuon soundin 12-kielisenä? Olin varma että se olisi ollut sitar. Toisaalta, kuinka monta sitarin soittajaa Helsingissä edes on (naurua)?”
JR: ”No itseasiassa, näiden levymerkin pomon Nick Trianin entinen yhtyetoveri Treeballista, Michael McDonald, on pari vuotta opiskellut sitarin soittoa…”
TF: ”Älä helvetissä! Olin itse asiassa aika varma että tuossa soi kuitenkin joku plug-in-sitar, heheh.”
Hector: Tavallinen suomalainen mies
Uuden levysopimuksen Sony Musicin kanssa tehnyt Hector on suomalaisen popmusiikin Lasarus. Monta kertaa konserttitoiminnan ja aktiiviuran lopettanut mies tuntuu yhtä voittamattomalta kuin antiikin kaimansa. Mestarit Areenalla -kollega Pepe Willbergin menestys osoittaa, että uusia tulemisia tosiaan on senkin jälkeen, kun joku on lausunut: ”Herra, hän haisee jo.”
TF: ”Oletko kuullu tätä Hectoria? Et? No pidä kiinni jostain, tämä on nimittäin aikamoista kamaa.”
JR: ”Sitar, tässäkin on sitar! Trendi! Rakkauden kesä 2014! Mitä, nyt se vaihtui jo mandoliiniksi… (Laulu alkaa). Ei helvetti! Kesälomapornoa! Hahahaa!”
TF: ”Nimenomaan. Voin kuvitella tämän jonkinlaisena persu-fantasiana. Tämä sanoitus on aivan liikaa minulle. Toki myös se, että jos kerran tehdään tällaista countryrockia, niin pitääkö tuotannon olla noin hemmetin kliinistä? Miksei ole ollu näkemystä tehdä jotain riisutumpaa ja rosoisempaa, vaikka hieman Johnny Cash -tyyliin? Tai no, se kortti on käytetty jo Vesa-Matti Loirin Lappi-levyjen kanssa, mutta silti.”
JR: ”Jeesus mikä kitarasoolo, kuin purukumia venyttelisi. ’Viuu-vouuu-vauuu’, huh huh. Mutta mitä helvettiä tässä kertosäkeessä tapahtuu? Ensin se on ihan tavallinen mies, mutta sitten se vetää jonkun viitan niskaan. Ihan kiva Clark Kent–Teräsmies -käänne, mutta jotenkin tätä ei nyt vedetä nippuun. Koko homma on ihan irrallaan noista säkeistöistä. Hemmetin laskelmoivaa Radio Suomi -kamaa. Tämä minua on aina Hectorissa häirinnyt: ollaan niin protestilaulajaa, mutta tehdään käännös Universal Soldierista.”
TF: ”Ja heti perään ollaan Suomen Bowie vähän aikaa, ja sitten kuitenkin laskeudutaan jonnekin Mikko Alatalo -tasolle.”
JR: ”Toivoisin, että Hector julkaisisi splittinä Joose Keskitalon kanssa sinkun Kuuletko kun hautausmaa vetää käteen ja Olen hautausmaa, versioiden toistensa biisejä. Se olisi todella kova.”
Grimes feat. Blood Diamonds: Go
Kahden pienjulkaisun ja 4AD-debyytti Visionsin (2012) jälkeen Kanadan elektrokeijukainen julkaisee popeimman biisinsä koskaan. Grimes sävelsi Go-kappaleen on alunperin Rihannalle, joka kuitenkin hylkäsi kappaleen. Tässä tapauksessa häviö on Rihannan, raati tuumii ykskantaan.
TF: ”Ihmettelen missä aineissa Rihanna on ollut kun sille ei ole kelvannut tämä. Minä kuulen tässä hitin. Yksi vuoden parhaita pop-koukkuja. Melodiassa on jopa sellaista didomaista kohtalokkuutta.”
JR: ”Meinasin just sanoa että tämä kuulostaa Bond-tunnarilta!”
TF: ”Ja kuitenkin mukana on myös muodikas EDM-synapaukuttelu.”
JR: ”Jota kivasti kuitenkin maustetaan noilla perkussio-kilkutteluilla.”
TF: ”Grimeshan on muutenkin muutenkin poikkeuksellinen mielenkiintoinen tyyppi, puhui esimerkiksi Rumban haastattelussa huumeidenkäytöstään varsin avoimesti.”
JR: ”Tuosta tulee mieleen Miley Cyrys. Tuntuu kuin olisi tulossa ihan uudenlainen sukupolvi naisartisteja, jotka eivät sovi siihen suloisen pikkunymfin ja Lolitan rooliin.”
TF: ”Joo, miehillehän tällainen imagokonsultin neuvojen vastainen käytös on ollut sallittua jo pidempään. Milloinkohan trendi rantautuu Suomeen? Vaikea kuvitella.”
JR: ”Tiedätkö, ilman tuota EDM-kohtaa tämä voisi olla vaikka Portisheadia. Todella syvät bassot, melkein dubia. Tai doomia. Doom dubia, joko semmoinen genre on?”
TF: ”Kuuntele tämä loppu, diggaan tästä. Ensin viulu jää noiden kilkutusten varaan, sitten se jää pois, ja sitten vaan tuo piano, joka sekin katoaa nuotti nuotilta, kunnes on poissa.”
JR: ”Huh. Todella hieno lopetus. Tämän kierroksen paras veto, todella vaikuttava.”
Cheek: Flexaa feat. JVG & Sanni
Suomen suosituin konservatiiviräppäri julkaisi hyvissä ajoin ennen kesän stadionkeikkojaan kesäsinglen. Siitä parin viikon päästä paljastettiin, että kappaleella feattaava JVG toimii paljon julkisuutta saaneilla stadionkonserteilla lämppärinä. Kaikki tuntuu niin lämpimän laskelmoidulta.
TF: ”Nämä sanoitukset ovat vaikea pala. BMX ja DMX riimipareina. Uuh.”
JR: _________ (syvä hiljaisuus)
TF: ”Sannin kertosäkeestä tulee vahva Nylon Beat -viba.”
JR: ”Ei helvetti, nyt loppuu ammattitaito: en osaa sanoa tästä mitään.”
TF: ”Minun täytyy taas sanoa että monissa Cheekin biiseissä biitit eivät ole kovin hyviä, mutta tästä diggaan. Tässä ei ole yhtään sellaista vaivannuttavan hittihakuista brostep-soundia, vaan tämä on asteen vähäeleisempää. Toki seurauksena on ollut se, että Cheekin fanit ovat ottaneet kappaleen käsittääkseni aika huonosti vastaan.”
JR: ”Tiedätkö, mitä tässä on myös haettu? Kesähittiä niiden saakelin stadionkeikkojen taustalle! Ja tietenkin sopivaan ’koko kansan Cheek’ -henkeen biisistä on tehty vähän vähemmän trendissä kiinni oleva, niin että sitä voi soittaa Radio Suomessakin.”
TF: ”Tietääköhän kukaan Radio Suomessa mitä ”flexata” tarkoittaa?”
JR: ”Minä en ainakaan tiedä. Annas kun googlaan. Mitä helvettiä? ’Runkata, masturboida voimakkaasti’. Nyt on kyllä tuo Grimesin biisin yhteydessä peräänkuulutettu avoimuus kenties hieman liikaa pinnalla!
TF: ”Heh, minä olen taas pidempään luullut, että se tarkoittaa diettiä, jossa vähennetään lihansyöntiä radikaalisti.”
JR: ”Nyt en ymmärrä enää mitään.”
Action Bronson: Easy Rider
Suosituilta mixtapeilta ja kokkausohjelmastaan tuttu kookas albanialaistaustainen newyorkilaisräppäri voitti sympaattisella Flow’n Black Tent -keikallaan varmasti liudan uusia faneja. Näin voisi olettaa käyvän myös orgaanisen juurevalla Easy Rider -singlellä. Ison levymerkin debyyttialbumi Mr. Wonderful ilmestyy, kun se ilmestyy.
TF: ”Aika hurjaa, että Action Bronsonkin on nykyään Warnerilla. Se antaa toivoa tulevaisuudesta.”
JR: ”Jännät taustat, hieman Ennio Morricone -tyylistä majesteettista viipyilevyyttä tossa soundissa.”
TF: ”Rakastan Bronsonin räppäystyyliä, vaikka se onkin aika lailla Wu-Tangin Ghostface Killahilta opiskeltu juttu. Tommoinen korkealta valittava käninä.”
JR: ”Hieno kitarasoolo, Maggot Brain -tyyppistä soundia. Ja prätkäsoundeja! Biitti ei ole millään tavalla pinnassa, taitaa jopa olla live-rummut.”
TF: ”Viime aikoina on paljon päivitelty sitä, miten räpissä ollaan menty niin paljon epäolennaisuuksiin. Siihen, miten swägiltä räppärit näyttävät, ja miten sen seurauksena on pahimmillaan tosi suosittujakin räppäreitä, jotka kyllä näyttävät hyvältä, mutteivät osaisi räpätä itseään ulos paperipussista. Action Bronson tulee ihan vastapäisestä suunnasta.”
JR: ”Diggaan siitä, että tuonkokoinen kaveri vetää ihan itsekritiikittömästi. Tulee mieleen se, kun kun Pixies löi läpi, niin jengi oli shokissa, että Black Francisin kokoinen kaveri voi olla rocktähti.”
TF: ”Hiphop on aina ollut avomielisempi genre mitä ruumiinkuvaan tulee, ajatella nyt vaikka jotain Notorious B.I.G:tä tai Fat Boysiä. Hieman siitä on eksytty, mutta Action Bronson korjaa.”