Hyeenat ulvovat, kun Maailmanlopun tyttö laulaa – Huhut rockin kuolemasta ovat vahvasti liioiteltuja

”Maailmanlopun tytön & Hyeenojen debyytti on helposti lähestyttävä ja kuunneltava levy, mutta ei missään nimessä mikään läpihuutojuttu”, kirjoittaa Akseli Hiltunen arviossaan.

Arvio on julkaistu Rumbassa 8/14.

Maailmanlopun tyttö & Hyeenat: I
Leivon Levyt

Peruspalikat kohdillaan.

Maailmanlopun tyttö & Hyeenat on harvinaisen osuvasti nimetty yhtye. Milla Palovaaran luotsaama yhtye tarjoaa debyytillään rouheaa, riffipohjaista rockmusiikkia, johon solistin tumma fraseeraus ja tajunnanvirrasta ammentavat lyriikat sopivat kuin nyrkki silmään. Tämän keitoksen ainesosat ovat toisin sanoen kohdillaan.

Hyeenat eivät ilmaisussaan juuri himmaile, vaan yhtye vetää koko albumin läpi kovalla intensiteetillä ja perinteitä kunnioitavalla ilmaisullaan. Muutamassa kappaleessa bändin sointiin sotketaan sentään hieman lattarivaikutteita.

Maailmanlopun tytön & Hyeenojen debyytti on helposti lähestyttävä ja kuunneltava levy, mutta ei missään nimessä mikään läpihuutojuttu. Aluksi kuulijan vangitsee tiukka soundi, jonka jälkeen lyriikat syöpyvät helposti tajuntaan. Onneksi levyn lyyrinen anti ei ole noloa korvamatokamaa, vaan pitää sisällään myös sanoman.

Akseli Hiltunen