Tummanpuhuva mutkametalli seestyy sävykkäästi.
Debyytillään vahvoja korvien höristyksiä aiheuttanut Iiwanajulma eteni vieläkin kiinnostavampaan suuntaan julkaistessaan singlen, jossa oli pari akustista luentaa levyn kappaleista. Samaa kontrastipitoista sävykkyyttä ja dramaatiikkaa on nyt saatu myös isolla kädellä soitettuun tuotantoon. Samalla musiikista on karsiutunut kaikkein hämmentävin tempoilu.
Helpompi lähestyttävyys ei kuitenkaan tarkoita liiallista selväpiirteisyyttä tai edes outouden haihtumista. Nyt kun ulosanti on virtaviivaistunut, biisien ydin yksinkertaisesti pääsee paremmin esiin, ja viimeisetkin tekotaiteellisuuden rippeet karisevat pois. Hektisin Sysytem of a Down -osasto on nyt oikeastaan kokonaan poissa, ja hyvä niin. Tool-vaikutteet sentään ovat vielä viitteellisinä kuultavissa, mutta Iiwanajulma tuntuu löytäneen oman mielenkiintoisen sointinsa.
Materiaali on ansiokkaassa monipuolisuudessaankin varsin linjakasta, vaikkakaan ei järin tarttuvaa. Tummanpuhuva tunnelma – levyn lopun piereskelyä lukuun ottamatta – on vakuuttavasti hallussa. Vakavasti otettavaa, tummaa ja musiikillisesti haastavaa vaihtoehtometallia ei liene tämän paremmin suomeksi tehnyt kuin Sara.