Laimeaa ja haaleaa
Muusikoiden ei tulisi koskaan luottaa liikaa faniensa neuvoihin. Siinä jämähtää turhan helposti toistamaan vanhoja temppujaan sen sijaan, että heittäytyisi vaistonvaraisesti oman luovuutensa vietävänä kohti jotakin uutta ja kiinnostavaa.
Edellisen albumin mestarillisesta Hide and Seek -kappaleesta tuli odottamattoman suuri hitti, kun tuo pelkän efektoidun ihmisäänen varaan rakennettu a cappella -esitys pääsi mukaan hömppäsarja O.C.:n ääniraidalle.
Speak for Yourself -albumilla Imogen Heap onnistui puhaltamaan synteettisiin lauluihinsa outoa lämpöä äänilaboratoriossaan. Ellipsellä sävellykselliset neronleimaukset ovat jääneet leimahtamatta ja kylmäkiskoinen tunnelma vieraannuttaa ainakin tämän kuulijan.
Löytyy levyltä kuitenkin yksi kappale, joka ei jätä kylmäksi. Jonkinlainen mustalaispunkin ja barokkimusiikin äpärälapsi Aha! yltää kerrassaan raivostuttaviin sfääreihin saakka.