Irina Björklund näyttää Scarlett Johanssonille ja Charlotte Gainsbourgille, miten homma hoidetaan

Irina Björklundin ranskankielinen albumi kapusi Rumban listan kärkisijoille ilmestyessään. Eikä Anna Brotkinin mukaan ollenkaan suotta: kriitikko antaa levylle arviossaan täydet viisi tähteä.

Teksti: Anna Brotkin, kuva: Kaiho Republic

Irina Björklund: La vie est une fête
Kaiho Republic

Suomi-chansonin uudet vaatteet.

Irina Björklundin ranskantamat suomibiisit ovat kaukana kolmen pennin halpiscovereista. Levy on harvinaisen täyteläisesti tuotettu, ja biisit rakennettu kuin Sikstuksen kappelin fresko: täyteen yksityiskohtia, huolella ja näkemyksellä. Ma fleur bleu (Olavi Uusivirran Sininen kukka) yhdistää kahden kulttuurin ominaispiirteitä ja Pour Laura (Kauko Röyhkän Lauralle) jatkaa alkuperäisen leikkisää linjaa.

Päinvastoin kuin näyttelijät Scarlett Johansson tai Charlotte Gainsbourg levyillään, Björklund ei sorru äärimmäisen hitaisiin tempoihin. Ja ranskalaiseen kollegaansa Sandrine Kiberlainiin verrattuna Björklund osaa oikeasti laulaa, ei vain lausua. Hänen äänessään on viettelyä ja elastisuutta, mutta huokailu ei äidy liiallisuuksiin.

12 biisin mitasta olisi voinut hiukan nipistää: J. Karjalaisen Hän-biisin versio Lui tuntuu ylimääräiseltä. Björklundin käännökset ovat tarkkoja ja paikoin yllättävänkin uskollisia alkuperäisille. Levy on paitsi kulttuuriteko myös täysipainoinen osoitus Irina Björklundin kyvyistä muusikkona.

Arvio on julkaistu Rumbassa 3/14.