”Parasta Iron & Winen musiikissa ovat yhä taivaalliset laulustemmat, joiden tasolle ei yksikään toinen artisti ole 2000-luvulla yltänyt. Kiss Each Other Cleanillä Sam Beamin laulu pääsee vihdoin oikeuksiinsa, kun muukin musiikki on samaa tasoa”, ylistää Antti Lähde arviossaan ja täräyttää folkrock-suuruuden uusimmalle albumille täydet viisi tähteä.
Teksti: Antti Lähde, kuva: Yadalith
Iron & Wine: Kiss Each Other Clean
4AD
Näin Iron & Winen Oslon Øyafestivalenilla kaksi ja puoli vuotta sitten. Jo silloin saattoi huomata, että jotain on tapahtumassa.
Sam Beamin johtaman yhtyeen ensimmäisiä albumeita vaivannut varovaisuus oli tipotiessään. Lavalla seisoi musiikillisista muskeleistaan ylpeä kokoonpano, joka uhkui itseluottamusta – ehkä liikaakin. Näin ainakin niiden kannalta, jotka eivät perusta kymmenen minuuttia pitkistä progejameista.
Kiss Each Other Clean on harvakseltaan levyttävän Iron & Winen neljäs albumi, ensimmäinen sitten kolme ja puoli vuotta sitten ilmestyneen The Shepherd’s Dogin. Se on myös yhtyeen (tai artistin, miten vain) ensimmäinen mestariteos.
Levyllä soi 1970-luvun radioystävällinen softrock, tuo pitkään halveksittu musiikinlaji, joka on jo useamman vuoden ajan ollut yksi indie-, folk- ja elektropiirien pääasiallisista innoittajista.
Ne, joiden viime vuoden suosikkialbumit olivat Ariel Pink’s Haunted Graffitin Before Today ja Midlaken The Courage of Others, voivatkin kaivaa kuvettaan jo nyt: Kiss Each Other Clean pakahduttaa heidän sydämensä.
Parasta Iron & Winen musiikissa ovat yhä taivaalliset laulustemmat, joiden tasolle ei yksikään toinen artisti ole 2000-luvulla yltänyt. Kiss Each Other Cleanillä Beamin laulu pääsee vihdoin täysiin oikeuksiinsa, kun muukin musiikki on samaa tasoa.
Levyn avausraita Walking Far from Home mykistää. Hypnoottinen, neljää sointua jauhava laulu kasvaa säe säkeeltä ja kuuntelu kuuntelulta. Luettelomaisine lyriikoineen se on kuin arvoitus, johon jokainen kuuntelukerta antaa eri vastauksen.
Sama meditatiivinen tunnelma leimaa karibialaisessa riippukeinussa huojuvaa Glad Man Singingiä ja herkäksi Crazy Horse -slovariksi rauhoittuvaa Your Fake Name Is Good Enough for Me -päätöskappaletta.
Kiss Each Other Clean on musiikillisesta moni-ilmeisyydestään huolimatta harvinaisen yhtenäinen levy. Vaikka kappaleissa piisaa mausteita rujosta saksofonifunkista (Me and Lazarus) afro- ja hippisävyihin (Rabbit Will Run) ja beachboysmaisiin joululaulutunnelmiin (Godless Brother in Love), kaikki tuntuu täysin luonnolliselta.
Ja sellaistahan musiikki parhaimmillaan on.
Arvio on julkaistu Rumbassa 2/10