Endlösung tai ei mitään
”Lopullinen ratkaisu (saksaksi Endlösung, pidemmin juutalaiskysymyksen lopullinen ratkaisu, Endlösung der Judenfrage) oli nimi Saksan kansallissosialistien suunnitelmalle ratkaista ’juutalaisongelma’ järjestelmällisellä väestönsiirrolla ja myöhemmällä kansanmurhalla”, kertoo Wikipedia.
Jostain järjellä selittämättömästä syystä se on myös jyväskyläläisen Järjestyshäiriön kolmannen levyn nimi. Kun vielä kannen kaksoissalamat viittaavat SS-tunnuksiin, onkos tässä nyt sitten jonkinlaista kansallissosialistista poppia, vai? Join me in mass death?
Toki levy pohjaa paljolti viime vuosisadan ahdistukseen. On kolhooseja, teknologiakammoa ja Ilmestyskirjaa. Tekstit ovat pahimmillaan kuitenkin niin huumorintajuttomia ja kliseisiä, että tämän voi vain kuvitella uppoavan angstisiin varhaisteineihin kuin kuuma veitsi voihin.
Kun vielä Arto Tuunelan ja Jasse Kestilän kanssa tuotettu musiikkikin kuulostaa näin isolta ja mielikuvitukselliselta, vain oma lauluntekotaito on esteenä.
Hienosti kulkevat äänimassat eivät silti tartu mieleen, mutta yritys on hirmuinen.
Jos Bends-albumin aikaisen Radioheadin läpi vedetty Egotrippi, jonka päälle on roiskittu lihamyllyn läpi vedetyn Lapkon teurasjätteet ja mustat vaatteet kuulostaa ajatuksena hyvältä, saattaa Lopullinen ratkaisu todellakin olla sinua varten. Yrittänyttä ei laiteta ja arbeit macht frei.