Jason Isbell nosti atlantalaisen uus- southern rockin kärkiyhtyeen Drive-by Truckersin ykkösdivisooonaan. No, kakkosdivisioonaan ainakin. Kaiken kaikkiaan Isbell herätti henkiin Patterson Hoodin ja Mike Cooleyn parivaljakon ja sai heidät yrittämään kahta kovemmin. Kirjoittipahan Isbell itsekin siinä sivussa pari klassikkotason kappaletta, kuten Skynyrdin Simple Manin tematiikkaa päivittäneen Decoration Dayn avainlaulun Outfit ja yhden maailman kauneimmista rakkauslauluista, Dirty Southin Goddamn Lonely Loven. Ja soitti slidea kuin nuori Duane Allman.
Soololevyllä Isbelliä tukee hänen vaimonsa, Drive-by Truckers -basisti Shonna Tucker ja liuta sellaisia legendoja, että hurjaa tekee. Levy on äänitetty maineikkaalla Muscle Shoalsin FAME-studiolla, ja vanhan liiton miehet Spooner Oldham ja Stax-basisti David Hood (Patterson Hoodin isä, muuten) on kärrätty esiin nurkista.
Kaikesta tästä huolimatta Isbell on debyytillään hieman eksyksissä. Kitarointi on ensiluokkaista, ja pari täysosumaa on sattunut matkaan, mutta muuten Isbellin pelinavauksesta jää hieman vaisu tunnelma.
Heti kärkeen lyödään film noir -henkinen synkkä Brand New Kind of Actress ja harhaluuloisen klaustrofobinen Try, jotka ovat levyn parhaimmistoa. Pakollinen Irak-biisi Dress Blues ei ole hullumpi, mutta soulahtavaa tunnelmaa tavoitteleva Hurricanes and Hand Grenades paranee joka kuuntelukerralla. Levyn kaksi parasta kappaletta löytyy lopusta: tymäkkä punaniskaballadi Shotgun Wedding ja akustisen paranoidi The Devil Is My Running Mate.