”BBC:n Sound of 2011 -äänestyksen voittanut Jessie J yrittää yhdellä kertaa vetää vertoja niin Lady Gagalle, M.I.A:lle, Paloma Faithille kuin Duffylle. Oma ääni hukkuu puserruksessa kuorrutuksen alle”, kirjoittaa Marko Ylitalo arviossaan.
Teksti: Marko Ylitalo, kuva: Dan Wilton
Jessie J: Who You Are
Universal
Tehotuotannosta ei seuraa mitään hyvää. Ei koskaan.
Siinä missä Petri Nygård kysyy ”missä mää oon”, esittää Jessie J kysymyksen ”kuka sinä olet”. ”Mää olen kännissä”, vastaa manselainen kysymykseensä, mutta yhtä selvää vastausta ei kuulla lontoolaistähdeltä. Kuka hän siis on?
Debyyttialbumin aloittavan Price Tag -hitin mukaan Jessie J haluaa ”saada koko maailman tanssimaan”. Kovasti hän sitä yrittääkin. Itse asiassa Jessica Ellen Cornish on yrittänyt samaa asiaa jo vuosia, vaikka on vasta 22-vuotias. Hän on kiertänyt Cyndi Lauperin taustalaulajana ja kirjoittanut hittejä Alicia Keysille, Miley Cyrusille, Christina Aguileralle, Rihannalle ja Justin Timberlakelle.
Brit Awardseissa artisti oli kriitikkojen suosikki, ja BBC:n yliarvostetulla Sound of 2011 -listalla hänet nostettiin ykköseksi. Taakse jäivät kaikki kevään kehutuimmat, eli James Blake, Anna Calvi ja Warpaint. Jessie J:n ensimmäinen single Do It Like a Dude kipusi brittilistan kakkoseksi, ja sitä seurannut Price Tag ampaisikin sitten suoraan kärkeen. Debyyttialbumi kipusi listan kakkossijalle – kukkulan kuningattareksi kohosi Jessien koulukaveri Adele.
Hyvä alku ainakin. Vastaako sisältö sitten hypeä? Ei, mutta odotukset ovatkin kasvaneet kohtuuttomiksi. Yritys on kohtalainen, mutta ei mitenkään poikkeuksellinen.
Jessie J on ollut kirjoittamassa jokaista levynsä kappaletta – runsaan kahdenkymmenen muun biisinikkarin lisäksi. Tekijäjoukon moninaisuus kuuluu väistämättä, eikä albumin nimikysymykseen saada selkeää vastausta. Perseitä keikuttavissa urbaanirytmeissä on sävyjä yhtä lailla hiphopista, soulista, r’n’b:stä ja kertakäyttöisestä listapopista.
Ajoittain viulut luovat puoliballadin tuntua (Nobody’s Perfect, Abracadabra), mutta Jessie J yrittää koko ajan olla niin sanottu asennemimmi. Vollottaminen ei istu hänen pirtaansa edes pakollisessa täysballadissa Big White Roomissa. Akustisesta kappaleesta tulee pakostakin mieleen artistin biisinkirjoitusasiakkaat lällyine tulkintoineen.
Jessie J yrittää yhdellä kertaa vetää vertoja niin Lady Gagalle, M.I.A:lle, Paloma Faithille kuin Duffylle. Oma ääni hukkuu puserruksessa kuorrutuksen alle.
Arvio on julkaistu Rumbassa 4/11