Joose Keskitalon levyllä on artistille harvinainen määrä kahden pennin sävellyksiä

Joose Keskitalon Ylösnousemus-albumi ei saanut Joonas Kuismaa vakuuttuneksi.

Teksti: Joonas Kuisma, kuva: Joose Keskitalo / Facebook

Joose Keskitalo: Ylösnousemus
Helmi Levyt

Hengellisiä lauluja.

”Haluaisitko sä puhua hetken aikaa Kristuksesta?” Näin kysyi aikoinaan porttikäytävääni livahtanut Jehovan todistaja. En halunnut, mutta otin silti Vartiotorni-lehden silmäiltäväkseni.

Vaikken koskaan ole Joose Keskitaloa tavannut, on hän rippikoulun jälkeen ainoa uskovainen, jonka kanssa olen antautunut teologiseen keskusteluun. Keskitalon sanoitukset ovat pakottaneet miettimään uskontoja ja hengellistä musiikkia uudesta näkökulmasta.

Hän on aina ollut lauluntekijä, jolla on missio. Siksi häneltä ei kannata koskaan odottaa uusiutumista.

Ilman Kolmas maailmanpalo -yhtyettään Keskitalo kaatuu tai seisoo alastomana laulujensa kanssa. Levyllä on artistille harvinainen määrä jo aiemmin kuultuja ratkaisuja ja kahden pennin sävellyksiä. Keskitalon laulukirjan huippuhetkiin tästä kertyy vain Ah ja voi ja kauhistu sekä cohenmainen Muuttopäivä-valssi. Se on silti laulukirja, jolle Suomessa pärjää vain Tuomari Nurmio.

Joose Keskitalo, otan Vartiotornisi luettavaksi, mutta Kristuksesta en enää jaksa keskustella.

Arvio on julkaistu Rumbassa 4/14.