”The 20/20 Experience on Justin Timberlaken isännöimät bileet, jonne on kutsuttu liikaa vieraita. Allasosastolla Frank Ocean siemailee bisseä, ja makuuhuoneessa Raphael Saadiq harrastaa ryhmäseksiä Janelle Monaén, Rihannan ja Solangen kanssa”, maalailee Anna Brotkin arviossaan.
Teksti: Anna Brotkin, kuva: Sony Music
Justin Timberlake: The 20/20 Experience
Sony
Seitsemän vuoden tauko on popmaailmassa pitkä aika. Varsinkin jos on uransa huipulla ja harteillaan koko 2000-luvun popsoundin uudelleenmäärittely. Justin Timberlake päätti FutureSex/LoveSounds-levynsä (2006) jälkeen keskittyä keskinkertaiseen näyttelemiseen ja Myspace-bisneksiin. Kuten ymmärtää saattaa, paluu musiikin pariin oli tehtävä tyylillä. Justin tuumasi, että Lady Gagan jälkeen on taas miesten aika. Syntyi 70 minuuttia kosiskelevaa popmusiikkia ja promokuvia uuden ajan Sinatrasta.
The 20/20 Experience on Justin Timberlaken isännöimät bileet, jonne on kutsuttu liikaa vieraita. Allasosastolla Frank Ocean siemailee bisseä, ja makuuhuoneessa Raphael Saadiq harrastaa ryhmäseksiä Janelle Monaén, Rihannan ja Solangen kanssa. Kuolleista herätetty Whitney Houston yrittää opettaa Justinille My Love Is Your Love -levyn reseptiä, ja Justin päivittää sen versioon 2.0. Mutta väkisin vääntämisen maku vaivaa bileitä alusta loppuun. Justin on päättänyt, että nyt tehdään moderni tanssiklassikko, oli mikä oli. Hampaat irvessä yritetään olla rennosti ja ilakoida. Harmi vain, että smokkipukuinen isäntä unohtaa itse löysätä mirriään.
Hienoja popkappaleita levyllä toki on. Vanhaa ja uutta taidolla sekoittava Pusher Love Girl, melankolisen kaunis Strawberry Bubblegum ja vähäeleinen elektroballadi Blue Ocean Floor ovat kaikki upeaa, oivaltavaa popmusiikkia. Mysteeriksi jää, kenet Justin yrittää vakuuttaa venyttämällä biisinsä kahdeksan minuutin ylimittaan. Levyn nimi voisi olla The Youtube Experience. Yksittäiset biisit ihastuttavat, mutta kokonaisuus ei kannattele koko iltaa. Mies on ilmoittanut, että tämä on vain alkusoittoa, ja tuplalevyn toinen puolisko julkaistaan vielä tämän vuoden aikana.
Kun viime helmikuussa seurasin Brit Awardseja ja koko gaalan ajan hehkutettu Timberlake vihdoin saapui lavalle, meinasi itku tulla. Aiemmin talvella julkaistu Suit & Tie oli sentään antanut esimakua jostain kiinnostavasta, mutta maailmojensyleilybiisi Mirrorsista puuttui se kuuluisa jokin, ja maestro itse lauleskeli sinne päin. Odotukset olivat kasvaneet liian isoiksi jopa Justin Timberlakelle.
Arvio on julkaistu Rumbassa 4/13.