”Livelevy paluukiertueelta on formaattina niin kliseinen, että pitää ottaa suolaa mukaan. Pelko pois, sillä käsillä on hyvä levy: hieno läpileikkaus Nartun tuotannosta, ilmeisimmät hitit ja pari hienoa kuriositeettia”, kirjoittaa Jean Ramsay arviossaan.
Teksti: Jean Ramsay, kuva: Juha Metso
Kauko Röyhkä & Narttu: Pois valoista
Svart
Tiedettiinhän tätä odottaa. On toki arvostettava, ettei Narttu tehnyt paluukiertueiden kaikkein hirveintä sivutuotetta eli uutta studiomateriaalia. Livelevy paluukiertueelta on formaattina kuitenkin niin kliseinen, että pitää ottaa suolaa mukaan.
Pelko pois, sillä käsillä on hyvä levy: hieno läpileikkaus Nartun tuotannosta, ilmeisimmät hitit ja pari hienoa kuriositeettia. Albumi esittelee hienosti bändin koko paletin Laulujen naisen pehmeänraukeasta iskelmällisyydestä Mainostaulujen taakse -kappaleen rujoon riffittelyyn.
Äänikuva on hämmästyttävän nyanssirikas, ja etenkin maestro Mats Huldénin basso on tymäkämpi kuin koskaan. Röyhkä on äijääntynyt parinkymmenen vuoden aikana, ja se tuo oman lisänsä nuoruusvuosina tehtyihin kappaleisiin. Etenkin Kovat Pojat (viimeinen säkeistö!) saa uusia tasoja. Sama efekti toistuu levyn mestarillisessa kannessa.
Jos jostain pitää nipottaa, niin keikkojen majesteetillinen keskipiste Mielummin vanha kuin aikuinen tulee jostain syystä jo neljäntenä. Ehkä tämä selittyy vinyyliversiolla paremmin?
Arvio on julkaistu Rumbassa 8/13.