Sooloartistina ja iskelmänikkarina viime vuosina esiintynyt Kerkko Koskinen osoittaa ensimmäisellä orkesteriteoksellaan olevansa myös lahjakas jazzsäveltäjä ja -tuottaja.
Agatha Christien dekkareiden nimiväännöksillä ja UMO Jazz Orchestran kanssa toteutettu Agatha-teos kulkee jatkuvana mielikuvavirtana kuin EU-maihin sijoittuva laadukas agenttidraama.
Ahdistuneena playboy-seikkalijana kuullaan trumpetisti Verneri Pohjolaa, pianomiehen roolissa on Tuomo Prättälä. Koskinen ei itse soita flyygeliä kuin eksoottisessa avauskohtauksessa Crooked Room. Lopputekstien lipuessa Koskinen laulaa Riemukaaret-nimisen tunnusbiisin. Dramaattisen musiikkikuvaelman ohjaajana Koskinen on taitava: aina kun Gil Evansin kaltainen Miles Davis -tunnelmointi rupeaa kuulostamaan liian retrolta, seuraava biisi soi Viiskulman nu-jazzia.
Tyylin timmiydestä ovat pitäneet huolta levyn neuvonantaja Tuomas Kallio sekä aputuottaja Antti Lehtinen. Sävellyskoitoksena Agatha on varmasti ollut valtava ja kiduttava. Ammattiheppujen kanssa levyttäminen on tehnyt työstä siedettävää, sillä ainakin jälki on upeaa. Raikasta ja uutta suomijazzia.