Kometa – A Strange Revelation

Kotimaan pikkumelvinien toinen tatamillinen kierrepotkivaa möyhyrockia.

Debyytillään kolisevan pöräyttelynsä vallan monimuotoiseksi taivutellut Kometa-kolmikko on vaihtanut kuvaavasti levy-yhtiönsä omituisehkosta BV2:sta selkeäpiirteisempään Megamaniaan. Ulosantia on jonkin verran virtaviivaistettu, mutta tokihan Kometa kolisee, pörisee ja sätkii edelleen. Nyt vain vähän aiempaa linjakkaammin.

Tietty selkiytyminen ei vaikuta olevan lainkaan pahasta. Nyt kappaleiden suoraviivainen kieroilu – tätä ristiriitaisuutta jälki nimenomaan on – nousee komeasti esille ilman ylenpalttista sirkustelua ja remellystä.

Esimerkiksi aloituskappale Jet Pack on varsin tanakka rykäisy, ja sen loppukliimaksi on levyn huippuhetkiä. Korkeaoktaanista rytistelyä on varsin möyheästi tömisevä With a Twist of Lemon, jolle hyvänä kontrastina toimii Kissin Goin’ Blindia muistuttava, hautajaismarssinomainen raahustelu Holy Spirit.

Kometan soundi on muovautunut persoonalliseksi, vaikka sen estetiikka nojaa edelleen mölygrungen jumalaan The Melvinsiin, jonka onnistuneesta versioinnista edellä mainittu Goin’ Blind mieleen tulikin. Yleinen hämmentäminen ja kaikenlainen mekkalointi ja rämistely luo mahtavat puitteet nokkahahmo Olavi Vänttisen omituisille mutta sangen melodisille biiseille.

Lopputuloksena on mielenkiintoista ja äänekästä, hämmentävyydessäänkin suhteellisen helposti lähestyttävää rockia, joka ei karkota luotaan indiehaahuilijoita, perinteisempiä rock-möllejä tai punknaamojakaan. Kometan kollektiivisesti tekemä sovitustyö on biisien ryhdikkään mehukkuuden perusta.

Vänttisen kertomat tarinat ovat edelleen viistoja. Mies tuntuu tarinoivan ainakin vuoden 1989 auton kylmäkäynnistyksestä, kattavasta paskatouhusta irtisanoutumisesta – misuista kertoilemisen lisäksi tietenkin. Ihan joka kohdassa miehen iskulausegeneraattori ei silti iske täyttä kipinää. Bändille tunnistettavan ilmeen antava Vänttinen paljastuu kuitenkin ilahduttavan monipuoliseksi lauluniekaksi.

Komeasti pakattu A Strange Revelation on fiilikseltään tervetulleen kiero: samaan aikaan lakoninen, tumma ja railakkaan innokas. Hienointa levyssä on kuitenkin se hullu mölyäminen ja kolistelu.