Krista Siegfridsin Ding Dong -levy on kulttuurityönä viiden tähden arvoinen suoritus

Ding Dong on über-kaupallista, sokerikyllästettyä, halpaa kuin Makuunista kaksin käsin vedetyt sokeriöverit. Ja juuri siksi niin nerokasta”, kirjoittaa Jean Ramsay arviossaan Suomen tämänvuotisen Euroviisu-edustajan esikoisalbumista.

Teksti: Jean Ramsay, kuva: Tage Rönnqvist

Krista Siegfrids: Ding Dong
EMI

Euroviisuartisti yllättää.

Kortit pöydälle: rakastan Krista Siegfridsiä. Rakastan häntä nimenomaan sinä muovisena pop-tuotteena, jona häntä vihataan. Euroviisukappale Marry Messä minuun teki vaikutuksen sen häpeämätön ruotsalaisvireinen pop. Über-kaupallista, sokerikyllästettyä, halpaa kuin Makuunista kaksin käsin vedetyt sokeriöverit. Ja juuri siksi nerokasta.

Vuosikausia meillä on ruikutettu huonolla itsetunnolla siitä, ettei täällä osata tehdä yhtä kaupallista poppia kuin Ruotsissa ja katsottu kateellisena vierestä, kun Max Martin kirjoittaa hittejä Britneylle ja Backstreet Boysille. No, nyt osataan.

Toki Siegfridsillä ja hänen taustajoukoillaan virtaa suonissa ruotsalaisverta, mutta kaksi peukkua ja isot varpaat sille, että uskaltavat antaa sen kuulua. Kakkossinglessä Amen! on kenties Marry Metäkin parempi kertsi.

Vaikkei Ding Dong tosiasiassa ole musiikillisesti aivan viiden tähden arvoinen, on se sitä kulttuurityönä. Ja se Euroviisu-esitys kaatui entisten itäblokin maiden homofobisuuteen, piste.

Arvio on julkaistu Rumbassa 6-7/13. Kuuntele levy Spotifyssa.