”Siinä missä Mastodon soittaa sludgeprogeaan suurimmilla festareilla, Kylesa mahtuu helposti Tavastialle. Syy tähän on yksinkertainen: Mastodon on epäonnistuessaankin kiinnostava, mutta Kylesa on onnistuessaan vain kiva”, tylyttää Mervi Vuorela arviossaan.
Teksti: Mervi Vuorela, kuva: Geoff L. Johnson
Kylesa
Spiral Shadow
Prosthetic
Keskinkertaista kaupallista kevytmetallia kuuntelevat ihmiset ovat jostain syystä saaneet päähänsä, että Kylesa on tämän hetken parhaita progressiivisia metallibändejä. Tästä ovat osoituksena muun muassa uuden Spiral Shadow -levyn saamat ylistävät arviot, joissa on nähtävästi unohdettu se tosiseikka, että maailmasta löytyy muitakin metallibändejä kuin Mastodon, Tool ja Isis.
Siinä missä Mastodon soittaa runttaavaa sludgeprogeaan maailman suurimmilla festareilla, Kylesa mahtuu helposti Tavastian kokoisiin paikkoihin. Syy tähän on yksinkertainen: Mastodon on epäonnistuessaankin kiinnostava, mutta Kylesa on onnistuessaan vain kiva. Se, mikä tuntui tuoreelta ja innostavalta vuonna 2004, ei todellakaan tunnu samalta enää nyt.
Kylesan juju on kaksi rumpalia, joilla bändi ei oikeastaan tee yhtään mitään. Toisin kuin Melvins, Kylesa ei ole tajunnut, että tribaalirytmien samanaikainen paukuttaminen on yhtä hyödyllistä kuin housuun kuseminen pakkasella. Toki ratkaisu tuo jykevyyttä biiseihin, mutta jykevyyttä toisivat myös hyvät sävellykset.
Vaikka Spiral Shadown kappaleet eivät ole huonoja, ne on hukutettu ulkokohtaiselta kuulostaviin psykedeelisiin efekteihin, joita esimerkiksi lontoolainen Litmus tekisi huomattavasti paremmin.
Kylesasta puhuttaessa sludge tuppaa usein tarkoittamaan väsyneitä stoner-riffejä, hardcore aneemista rääkymistä ja proge vähäisiä kitaraharmonioita sekä Laura Pleasantsin tunneköyhää, ”eteeristä” ulosantia. Viimevuotisesta Static Tensios -levystä poiketen soppaan on tällä kertaa lisätty myös aimo annos harkittuja kitarakudelmia ja melodista avaruusrockia. Harmi vaan, että raskaan jyräyksen vaihtuminen grooveen ja sävyillä kikkailuun paljastaa aukot biisinkirjoitustaidoissa.
Vaikka Spiral Shadown biisit pyrkivät dynaamisuuteen, tuntuu siltä kuin ne eivät varsinaisesti alkaisi tai päättyisi mihinkään. Jos haluaa tehdä tähtiin nousevia, moniosaisia kappaleita, kannattaisi kuunnella referenssiksi Yesin Starship Trooperia. Nyt tuntuu siltä, ettei Kylesa oikein tiedä mitä tekee. Hyvänä esimerkkinä toimii heleällä introlla käynnistyvä Don’t Look Back, joka pöllii kitaramelodiansa The Smashing Pumpkinsin Today-hitistä. Siis mitä?
Soitto on toki rullaavaa eivätkä sounditkaan ärsytä. Se on tosin laiha lohtu, jos meininki ei yksinkertaisesti innosta.
Arvio on julkaistu Rumbassa 15/10