”Avioeron jälkeen Elonkerjuun ura jatkuu kunniakkaalla tavalla. Samaan aikaan Tähkän taival suorittuu suhteellisen rimpisesti”, Markku Halme kirjoittaa arviossaan.
Teksti: Markku Halme, kuva: Anton Sucksdorff
Lauri Tähkä: Hurmaan
Universal
Suo, iskelmä ja Jarkko.
Avioeron jälkeen Elonkerjuun ura jatkuu kunniakkaalla tavalla. Samaan aikaan Tähkän taival suorittuu suhteellisen rimpisesti. Toimivalla Polte-albumilla (2011) varsinkin nimikappale oli täydellinen Las Vegas -iskelmä, mutta tällä liiankin samoja jälkiä sammaleeseen painaltavalla suoritteella uppoaa ainakin toinen jalka hetteikön silmäkkeeseen.
Pääosin pakottomilta vaikuttaneet Poltteen tekstit ovat vaihtuneet pääosin pakotettuihin sanoituksiin, joiden takaa pahimmillaan kurkkii lattea kotimainen roskaiskelmä – vaikka laatujälkeäkin on havaittavissa. Kiusallisin kappale on Puolikas, jonka ydinidea on suora mutta kiusallisen kömpelösti toimiva kopio PMMP:n upean Kiitos-balladin pääsanomasta.
Minulle albumin tietoisesti kaksimielinen nimi painottuu siihen minäkeskeiseen, turhanpäiväisen itsetietoiseen merkitykseen, joka viittaa keltasävyisen nesteen yläpainotteisuuden suuntaan. Aivan kuin kuva kaikesta ”yhteistoiminnasta” ei olisi muutenkin siihen suuntaan painottunut.
Arvio on julkaistu Rumbassa 11/13.