Lemmy-parasta ei ole kiertueelle, mutta levyllä sentään lähtee kuin pyssyn suusta

Juha Wakonen arvioi lokakuun Rumbassa Motörheadin uutuuden. On se aina vain kova, tuumaa kriitikko.

Teksti: Juha Wakonen, kuva: UDR Music

Motörhead: Aftershock
UDR

Jumalan 21. tuleminen.

Motörheadin levyjen arvosteleminen on epäkiitollista puuhaa. Vertailukohtia ei yksinkertaisesti ole, ja laskukaavasta huolimatta jakojäännökseksi jää ainoastaan se, että Motörhead on mitä se on. Rockin kulmakiveksi itse itsensä puurtanut yhtye ei astu oman tonttinsa ulkopuolelle tai yllätä fanejaan – muulla kuin vielä yhdellä Heartbreakerin kaltaisella hienolla biisillä.

Aftershock ilmestyy kolme vuotta The Wörld is Yours -levyn jälkeen, ja albumit muodostavat omanlaisensa parin. Osa nyt julkaistuista kappaleista kirjoitettiin jo edellistä levyä tehdessä. Keep Your Powder Dryn kaltaiset biisit jatkavat rouheampaa, bluesimpaa ja piirun verran monipuolisempaa touhua. Yleisilme on silti suora ja nopea: Motörhead voi olla ränttätänttää, mutta ainakin se on viimeiseen nuottiin asti tiukasti soitettua ränttätänttää.

Last Woman Blues ja Dust and Glass näyttävät esimerkkiä siitä, miten panssarivaunun on helpompi tähdätä ja ampua napakymppi, jos se hidastaa vauhtia.

Arvio on julkaistu Rumbassa 10/13.