Levyarvio: Frank Ocean tuli ulos kaapista oikein rytinällä

”Oceanin debyytti haastaa Schoolboy Q:n, Draken ja The Weekndin loistavat julkaisut viimeisen parin vuoden kovatasoisimpien urbaanien albumien sarjassa”, suitsuttaa Marko Ylitalo arviossaan.

Teksti: Marko Ylitalo, kuva: Universal

Frank Ocean: Channel Orange
Def Jam

Viime vuonna Nostalgia, Ultra -mixtapellaan Jay-Z:n ja Kanye Westin kiinnostuksen herättänyt Cristopher Francis Ocean sai suuren yleisön huomion kertomalla yksipuolisesta ensirakkaudestaan toista miestä kohtaan. Def Jamin perustaja Russell Simmons julisti hiphopin suuren päivän koittaneen. Myös Oceanin väliaikaisposse Odd Future kannusti rohkeaa muusikkoa, joka teollaan on yksi harvoista valtavirtanimistä homofobisessa rap-bisneksessä.

Ennen soolouraansa Ocean haamukirjoitti Brandylle, Justin Bieberille ja John Legendille. Näistä jälkimmäisin hiipii hetkittäin mieleen myös Channel Orangella, mutta Oceanin uussoul tyylittelee häntä epäkonventionaalisemmin. Vaikka Ocean on tehnyt katu-uskottavaa yhteistyötä esimerkiksi Nasin ja Pharrell Williamsin kanssa, hänen keskitempoiset r’n’b-kappaleensa viittaavat Maxwellin, D’Angelon ja R. Kellyn kaltaisiin modernin kutusoulin kärkinimiin. Usein falsetissa viihtyvä laulaja määrittelee äänialansa baritoniksi, jolla on tenorihetkensä.

Taustoissa rehkinyt tuottaja Malay on työskennellyt muun muassa Big Boin ja Killer Miken kanssa. Mixtapella suosittujen samplejen sijaan albumilla kuullaan oikeita instrumentteja sähkökitarasta selloon, mutta lopputuloksen kannalta tekotapa on yhdentekevä. Channel Orange onkin kerännyt jo vertauksia Marvin Gayen, Stevie Wonderin ja Princen klassikoihin.

Valkoisten valheiden ja jousien kruunaama singlehitti Thinkin Bout You on tyylipuhdas soulhelmi. Bluesvivahteisella Pink Matterilla vierailee OutKastin André 3000, kun taas Tyler, The Creatoria kuullaan Golden Girl -kappaleessa. Dekadentti Super Rich Kids nauraa Elton John -viittauksineen finanssikriisille ja pilatulle sosiaaliluokalle.

Riippuvuutta aiheuttavan Crack Rockin jälkeen pop-rakenteinen, mutta maratonimittainen Pyramids soi elektronisesti kuin miespuolinen Rihanna. Molemmat nousevat kovatasoisen kokonaisuuden kärkikastiin.

Oceanin ensimmäisessä persoonassa kulkevia tarinoita on verrattu J. D. Salingerin proosaan. Lyriikoissa käsitellään rakkautta, mutta harvoin ilman narkkareita, huumeita, aseita ja parittajia. Oceanin debyytti haastaa Schoolboy Q:n, Draken ja The Weekndin loistavat julkaisut viimeisen parin vuoden kovatasoisimpien urbaanien albumien sarjassa. Kova jätkä.

Arvio on julkaistu Rumbassa 8/12. Kuuntele levy Spotifyssa.