Levyarvio: Vain Räjäyttäjät voi lainata Stairway to Heavenia ja kuulostaa tyylikkäältä

”Jytä alkaa, jytä jatkuu ja 40 minuuttia myöhemmin jytä loppuu”, tiivistää Oskari Onninen Räjäyttäjien uusimman albumin sisällön.

Arvio on julkaistu Rumbassa 10/14.

Räjäyttäjät: Rock’n’roll-painajainen
Ektro
3-puoli

Mennyt mies.

rocknroll_painajainenJukeboksiin laitetaan kolikko, ja rokki soi. Räjäyttäjiin kaadetaan A-kaljaa, ja rokki soi.

Räjäyttäjien kolmas albumimuotoinen levyjulkaisu (tämän voisi laskea miten tahansa) onkin ennen kaikkea jukeboksimainen. Jytä alkaa, jytä jatkuu ja 40 minuuttia myöhemmin jytä loppuu. Rock’n’roll-painajainen tuntuu vähiten sävelletyltä Räjäyttäjien albumeista. Biisien soittamisen sijaan bändi hakee jotain suurempaa.

Ensimmäistä kertaa rock’n’rollista on tullut Räjäyttäjille samanlainen rituaali kuin Circlelle hevistä: tasapaksuja riffimantroja, joilla hamutaan transsendenttiä. Ympyrä sulkeutuu, kun Jussi Lehtisalon Full Contact -levymerkki julkaisee Rock’n’roll-painajaisen cd- ja vinyyliversiot.

Kun bändin rituaali päättyy kappaleessa Kossuvissycowboy, sen esittäjät nousevat toiseen todellisuuteen. Kappaleen Stairway to Heaven -viite olisi muuten täysin naurettava, mutta nyt siitä tulee täydellinen symboli jytätaivaan porttien kolkuttamiselle.

”Sä tunsit mut aiemmin Jukkana”, Jukka Nousiainen laulaa. Metamorfoosi on valmis. Mies on mennyt, rokki hänet vienyt.

Oskari Onninen