”Viitasen Piian appaleet nousevat luonnostaan mahtipontisiksi ja saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin kuulijan selkärankaa”, kehuu Akseli Hiltunen arviossaan.
Teksti: Akseli Hiltunen, kuva: Paula Viitanen
Arvio on julkaistu Rumbassa 8/14.
Viitasen Piia: Uni onnesta
Texicalli
Mitä uutta tarjottavaa voi olla akustishenkisen säestyksen kera herkästi laulavalla naislaulajalla näinä aikoina, kun Scandinavian Music Groupin menestyneimpiä levyjä jäljitteleviä kokoonpanoja ponnahtaa eetteristä kuin sieniä sateella? Vastaus: paljonkin.
Jos äänimaailman tematiikka ei lähtökohtaisesti olekaan se Viitasen Piian omaperäisin ominaisuus, niin ainakin on mukavaa kuulla vaihteeksi aidosti herkkää tulkintaa, joka ei kuulosta teennäiseltä Terhi Kokkosen imitoimiselta.
Toinen Viitasen Piian olennainen vahvuus on sävellysten kantavuus. Kappaleet nousevat luonnostaan mahtipontisiksi ja saavat kylmät väreet kulkemaan pitkin kuulijan selkärankaa.
Autenttisuutta – sana, joka on kärsinyt jumalattoman inflaation väärinkäytön myötä – Viitasen Piiassa lisää myös se, että kokoonpanon kakkoslevy on sympaattisesti hapuileva, aivan kuten Piian tulkintakin.