Huumorin kukkakimppu kukoistaa ja lakastuu.
Tommi Lindell on häärinyt jo pitkään sekä omissa että toisten kuvioissa, joten ei ihme että uudella soololevyllä vierailee runsaslukuinen joukko avustajia, aina Marjo Leinosesta Martti Servon kautta ex-Hullujussi-rumpali Yrjö Fonseliukseen.
Lindellandia onkin huumorisanoituksineen ja nokkeline koukkuineen jonkinlainen 2000-luvun vastine 70-luvun puolivälissä hauskuttaneelle Hullujussille. Toisaalta äänimaisema muistuttaa Lapinlahden Lintujen kulta-aikoja.
Huumorilevyjen ongelmana on se, että moni vitsi kuluu kovin nopeasti. Niin tässäkin tapauksessa. Levyn loppupuolen humpat ja valssit ovat lähinnä ärsyttäviä.
Silti joukkoon mahtuu sen verran monia oikeasti hauskoja heittoja, että mielenkiinto riittää useampaan kuunteluun. Lyhyempänä, ehkäpä ep:n mittaisena, Tätä päivää toimisi paremmin. Ja toki täytyy nostaa hattua yhtyeelle, joka tekee nimibiisistä lähes täydellisen Steely Dan -pastissin. Suurin moite jää oikeastaan kansitaiteen osalle – kannet kun ovat sanoinkuvaamattoman rumat.