”M.I.A. on itse kuvaillut uutta materiaaliaan määritelmällä ”Paul Simon hapoissa”. Paitsi että kuvaus on ärsyttävä, se ei merkitse yhtään mitään. Pikemminkin albumi kuulostaa M.I.A.:lta kuumeisesti googlaamassa, mistä nuoriso nyt puhuu”, Iida Sofia Hirvonen kirjoittaa arviossaan.
Teksti: Iida Sofia Hirvonen
M.I.A.: Matangi
Interscope
M.I.A. yrittää yhä tarttua ajankohtaisuuteen.
Vielä 2000-luvun puolivälissä M.I.A. oli postmodernin popin edelläkävijä, jonka flirttailu terrorismin ja maailmanmusiikin kanssa vaikutti ennennäkemättömältä. Tällöin M.I.A. saavutti aseman artistina, joka sai usein aikaan yhteistyökumppaniensa kanssa jotain yllätyksellistä.
Statusta ei ole helppo säilyttää. Viimeistään edellisen Maya-albumin (2010) floppaamisen jälkeen M.I.A. joutui paineiden eteen. Mayan kokeellisuuteen verrattuna Matangi pelaakin tutun oloisten äänimaailmoiden parissa. Ainoastaan The Weekndin kanssa tehty Exodus ja sen versiointi Sexodus tuovat M.I.A.:n tribaalipoppiin synkeitä r&b-vaikutteita jotenkin uudella tavalla.
Albumia yhdistää löyhä teema, jonka M.I.A. keksi googlattuaan oman etunimensä. Silloin hän sai selville, että hänen äitinsä oli nimennyt hänet musiikin ja taiteen hindujumalatar Matangin mukaan.
Jumalatarkytköksistään hurmioitunut M.I.A. on ympännyt albumilleen hindulais-buddhalaisia aiheita, kuten karmaa ja jälleensyntymistä. Y.A.L.A. on M.I.A.:n karmankatkuinen vastalause Draken suosituksi tekemää You Only Live Once -lausahdusta kohtaan. Itse ”yolosta” on kuitenkin jo muutama vuosi aikaa, ja niinpä You Always Live Again vaikuttaa auttamattoman myöhäiseltä yritykseltä napata meemistä kiinni.
M.I.A. on itse kuvaillut uutta materiaaliaan määritelmällä ”Paul Simon hapoissa”. Paitsi että kuvaus on ärsyttävä, se ei merkitse yhtään mitään. Pikemminkin albumi kuulostaa M.I.A.:lta kuumeisesti googlaamassa, mistä nuoriso nyt puhuu.
Macbook-efekteillä koristeltu Come Walk with Me on M.I.A.:n muistutus siitä, että isoveli valvoo. ”There’s a thousand ways to meet you now / There’s a thousand ways to track you down” -säkeet vaikuttavat tätimäiseltä varoittelulta, eikä kappale tarjoa kuulijalle uusia oivalluksia.
Uudistumiskyvyttömyys ja pyrkimys ajankohtaisuuteen eivät ole sinänsä M.I.A.:n pahimpia ongelmia. Masentavinta Matangilla on se, etteivät M.I.A.:n monotoniset kappaleet ole kehittyneet vuosien saatossa yhtään paremmiksi. Myös hindulaisteema jää puolivillaiseksi. Ikään kuin M.I.A. kutsuisi temppeliksi asuntoa, jossa lojuu yksi Indiskasta ostettu muovijumalatarpatsas.
Arvio on julkaistu Rumbassa 11/13.