Vapautuneisuutta ja tekemisen riemua
Portlandista käsin operoivan Matt Wardin kehityskaari tuntui polkevan paikoillaan edellisen albumin aikoihin. Sinällään Post-War oli täysin relevantti tuotos, mutta soundillisesti ja tunnelmallisesti mies jäi itse luomansa formaatin vangiksi.
Uudella Hold Timella on pyrkimys tästä irti. Apua tarjoavat muiden muassa Lucinda Williams, Jason Lytle sekä She & Him yhteistyökumppani Zooey Deschanel. M. Wardin levyltä tämä kuitenkin kuulostaa.
Hold Time huokuu tvapautuneisuutta ja tekemisen riemua. Post-Waria vaivannut ajoittainen melankolinen umpimielisyys on poissa. Tämä tekee albumista helpommin lähestyttävän. Kokonaisuuden kannalta Ward on parhaimmillaan silloin, kun hän onnistuu yhdistämään folkpohjaisiin kappaleisiin erilaisia elementtejä. Tällöin lisääntynyt variaatio antaa materiaalille mahdollisuuden hengittää.
Levyn helmi on hienovaraisesti säestetty One Hundred Million Years, missä ajaton musiikillinen muoto kohtaa saumattomasti ajattomuuden teemaa koskettelevan tekstin. Sen sijaan Williamsin kanssa varman päälle vuorolauluna vedetty Oh Lonesome Me ei vakuuta.